Kärsimys http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136184/all Sun, 26 Aug 2018 15:12:37 +0300 fi Raha ei saa olla tärkeämpää kuin tuntevien eläinten kärsimys http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260032-raha-ei-saa-olla-tarkeampaa-kuin-tuntevien-elainten-karsimys <p>Tutkimuksen <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000002891884.html" target="_blank">mukaan</a> 90% suomalaisista toivoo parannuksia tuotantoeläinten olosuhteisiin.</p><p>Uudistuvan eläinsuojelulain parannukset ovat jäämässä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10353769" target="_blank">vähäisiksi</a>. Näillä parannuksilla uutta eläinsuojelulakia ei todellakaan voi kutsua moderniksi eläinsuojelulaiksi ja se laahaa pahasti perässä useita Euroopan maita sekä kaikkia Pohjoismaita.</p><p>Ihminen pitää toisia eläimiä enemmän tai vähemmän lajityypillistä käyttäytymistä supistavissa olosuhteissa ja aiheuttaa eläimille kärsimystä juodakseen eläimen maidon, nylkeäkseen eläimen turkin tai syödäkseen eläimen kehon ja/tai sisäelimet.</p><p>Ansaitsevatko nämä eläimet mielestäsi edes juomaveden?</p><p>Totta kai ansaitsevat ja paljon parempaakin! Ihminen vie näiltä eläimiltä kaiken, joten vähintä mitä voidaan tehdä on varmistaa eläimille sellaiset olosuhteet joissa eläin voi hyvin toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. On myös varmistettava että eläimen teurastus ja lopetus on kivuton ja mahdollisimman vähän stressiä tuottava.</p><p>Ministeri Lepän esille tuomaa &rdquo;hyvinvointivuotoa&rdquo;(so. pahoinvointivuotoa) ei tapahdu, kun eläinrääkkäyslihalle ja muille huonoille eläintuotteille laitetaan maahantuontikielto.</p><p>Täytyy luoda laadukas ja hyvä kotimainen tuotanto sekä ohjata kulutus siihen. Tämä tukee kotimaista taloutta ja maaseutua sekä yrittäjyyttä.</p><p>On huono argumentti todeta että kohtelemme teitä huonosti, koska muualla teidän kaltaisia kohdellaan vielä huonommin. Tällä samalla väitteellä on perusteltu niin orjuutta, naisten sortoa kuin lapsienkin hyväksikäyttöä.</p><p>Voittojen tekemisen hintana ei saa olla tuntevien elävien olentojen kipu, tuska ja kärsimys.</p><p>Suomessa tulisi olla parempi eläinsuojelulaki!</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Toimin puheenjohtajana Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat ry:ssä ja usea Kelsu ry:n ehdottama parannus ei ole toteutumassa. Kelsu ry:n lausunto eläinsuojelulain uudistamiseen Maa- ja metsätalousministeriölle:&nbsp;<a href="https://kelsu.net/2018/03/11/kansallismieliset-elain-ja-luonnonsuojelijat-ryn-lausunto-maa-ja-metsatalousministeriolle-liittyen-uuteen-lakiin-elainten-hyvinvoinnista/" target="_blank">https://kelsu.net/2018/03/11/kansallismieliset-elain-ja-luonnonsuojelijat-ryn-lausunto-maa-ja-metsatalousministeriolle-liittyen-uuteen-lakiin-elainten-hyvinvoinnista/</a></p><p>&nbsp;</p><p>(Kuva: By Farm Sanctuary - Source Farm Sanctuary., CC BY 1.0, httpsen.wikipedia.orgwindex.phpcurid=25935380)</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutkimuksen mukaan 90% suomalaisista toivoo parannuksia tuotantoeläinten olosuhteisiin.

Uudistuvan eläinsuojelulain parannukset ovat jäämässä vähäisiksi. Näillä parannuksilla uutta eläinsuojelulakia ei todellakaan voi kutsua moderniksi eläinsuojelulaiksi ja se laahaa pahasti perässä useita Euroopan maita sekä kaikkia Pohjoismaita.

Ihminen pitää toisia eläimiä enemmän tai vähemmän lajityypillistä käyttäytymistä supistavissa olosuhteissa ja aiheuttaa eläimille kärsimystä juodakseen eläimen maidon, nylkeäkseen eläimen turkin tai syödäkseen eläimen kehon ja/tai sisäelimet.

Ansaitsevatko nämä eläimet mielestäsi edes juomaveden?

Totta kai ansaitsevat ja paljon parempaakin! Ihminen vie näiltä eläimiltä kaiken, joten vähintä mitä voidaan tehdä on varmistaa eläimille sellaiset olosuhteet joissa eläin voi hyvin toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. On myös varmistettava että eläimen teurastus ja lopetus on kivuton ja mahdollisimman vähän stressiä tuottava.

Ministeri Lepän esille tuomaa ”hyvinvointivuotoa”(so. pahoinvointivuotoa) ei tapahdu, kun eläinrääkkäyslihalle ja muille huonoille eläintuotteille laitetaan maahantuontikielto.

Täytyy luoda laadukas ja hyvä kotimainen tuotanto sekä ohjata kulutus siihen. Tämä tukee kotimaista taloutta ja maaseutua sekä yrittäjyyttä.

On huono argumentti todeta että kohtelemme teitä huonosti, koska muualla teidän kaltaisia kohdellaan vielä huonommin. Tällä samalla väitteellä on perusteltu niin orjuutta, naisten sortoa kuin lapsienkin hyväksikäyttöä.

Voittojen tekemisen hintana ei saa olla tuntevien elävien olentojen kipu, tuska ja kärsimys.

Suomessa tulisi olla parempi eläinsuojelulaki!

 

PS. Toimin puheenjohtajana Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat ry:ssä ja usea Kelsu ry:n ehdottama parannus ei ole toteutumassa. Kelsu ry:n lausunto eläinsuojelulain uudistamiseen Maa- ja metsätalousministeriölle: https://kelsu.net/2018/03/11/kansallismieliset-elain-ja-luonnonsuojelijat-ryn-lausunto-maa-ja-metsatalousministeriolle-liittyen-uuteen-lakiin-elainten-hyvinvoinnista/

 

(Kuva: By Farm Sanctuary - Source Farm Sanctuary., CC BY 1.0, httpsen.wikipedia.orgwindex.phpcurid=25935380)

 

 

]]>
22 http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260032-raha-ei-saa-olla-tarkeampaa-kuin-tuntevien-elainten-karsimys#comments Eläinrääkkäys Eläinsuojelulaki Kärsimys maatalous Tuotantoeläimet Sun, 26 Aug 2018 12:12:37 +0000 Teemu Torssonen http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260032-raha-ei-saa-olla-tarkeampaa-kuin-tuntevien-elainten-karsimys
Eduskunnan on nyt kuultava! Eutanasialaki voimaan. Katso liikuttava video. http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252963-eduskunnan-on-nyt-kuultava-eutanasialaki-voimaan-katso-liikuttava-video <p>Suomessa keskustellaan eutanasiasta nyt paljon. Esko Seppäsen, Iiro Viinasen, Osmo Soininvaaran, Ilkka Taipaleen sekä Henrik Laxin alulle panema kansalaisaloite on eduskunnan käsittelyssä.</p> <p>Kansalaiskeskustelua asiasta on käyty vilkkaasti lehtien palstoilla mielipidekirjoituksin sekä runsaasti sosiaalisessa mediassa sekä myös ajankohtaisohjelmissa televisiossa sekä radiossa.</p> <p>Mitä me tiedämme eutanasian kannatuksesta?</p> <p>Tiedämme, että noin 46% suomalaisista lääkäreistä kannattaa eutanasiaa. Noin 25% lääkäreistä on itse valmis osallistumaan eutanasia-prosessiin.&nbsp; Sairaanhoitaliiton keväällä 2017 tekemän tutkimuksen mukaan noin 64% sairaanhoitajista kannnataa eutanasiaa ja noin 48% on itse valmis osallistumaan eutanasia-prosessiin.</p> <p>Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt erilaiset mielipidekyselyt ovat osoittaneet, että suomalaiset kannattavat eutanasiaa noin 75-80% kannatuksella. Myös Terkamo-Moision väitöstutkimus 2016 tuki tuota vahvaa kannatusta.</p> <p>Vasta kokoontunut nuorten parlamentti antoi vahvan tuen eutanasialle.&nbsp;&nbsp;Äänestystulos oli hyvin selkeä: 123 eutanasian puolesta ja 53 vastaan.</p> <p>Nyt on eduskunnan aika tehdä linjauksia. Eutanasialle on vahva tuki olemassa. Eduskunnan on nyt kuultava!</p> <p>On aika säätää laki eutanasiasta!</p> <p>Katso seuraava video:</p> <p><strong>Tanja Savila kertoo oman äitinsä sairastumisesta ja hänen elämänsä loppuvaiheista tällä videolla ja vetoaa eutanasian puolesta. (video on julkinen ja sen julkaisuun tässä blogissa on kysytty erikseen vielä lupa).</strong></p> <p><strong>VAROITUS : Video saattaa liikuttaa ja herkistää katsojaa.</strong></p> <p><strong><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Wx_6IIqmRr4">https://www.youtube.com/watch?v=Wx_6IIqmRr4</a></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa keskustellaan eutanasiasta nyt paljon. Esko Seppäsen, Iiro Viinasen, Osmo Soininvaaran, Ilkka Taipaleen sekä Henrik Laxin alulle panema kansalaisaloite on eduskunnan käsittelyssä.

Kansalaiskeskustelua asiasta on käyty vilkkaasti lehtien palstoilla mielipidekirjoituksin sekä runsaasti sosiaalisessa mediassa sekä myös ajankohtaisohjelmissa televisiossa sekä radiossa.

Mitä me tiedämme eutanasian kannatuksesta?

Tiedämme, että noin 46% suomalaisista lääkäreistä kannattaa eutanasiaa. Noin 25% lääkäreistä on itse valmis osallistumaan eutanasia-prosessiin.  Sairaanhoitaliiton keväällä 2017 tekemän tutkimuksen mukaan noin 64% sairaanhoitajista kannnataa eutanasiaa ja noin 48% on itse valmis osallistumaan eutanasia-prosessiin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt erilaiset mielipidekyselyt ovat osoittaneet, että suomalaiset kannattavat eutanasiaa noin 75-80% kannatuksella. Myös Terkamo-Moision väitöstutkimus 2016 tuki tuota vahvaa kannatusta.

Vasta kokoontunut nuorten parlamentti antoi vahvan tuen eutanasialle.  Äänestystulos oli hyvin selkeä: 123 eutanasian puolesta ja 53 vastaan.

Nyt on eduskunnan aika tehdä linjauksia. Eutanasialle on vahva tuki olemassa. Eduskunnan on nyt kuultava!

On aika säätää laki eutanasiasta!

Katso seuraava video:

Tanja Savila kertoo oman äitinsä sairastumisesta ja hänen elämänsä loppuvaiheista tällä videolla ja vetoaa eutanasian puolesta. (video on julkinen ja sen julkaisuun tässä blogissa on kysytty erikseen vielä lupa).

VAROITUS : Video saattaa liikuttaa ja herkistää katsojaa.

https://www.youtube.com/watch?v=Wx_6IIqmRr4

]]>
3 http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252963-eduskunnan-on-nyt-kuultava-eutanasialaki-voimaan-katso-liikuttava-video#comments Eutanasia Ihmisoikeus Kärsimys Lääkäri Sairaanhoitajat Tue, 27 Mar 2018 22:35:12 +0000 Kari Viholainen http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252963-eduskunnan-on-nyt-kuultava-eutanasialaki-voimaan-katso-liikuttava-video
Eutanasiaa laillisesti vai laittomasti? http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252877-eutanasiaa-laillisesti-vai-laittomasti <p>Kansalaisaloite eutanasia lainsäädännöstä on nyt eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Valiokunta on kuullut eri asiantuntijoita ja valiokunnan linjausta odotetaan tapahtuvaksi. Millaisen päätöksen valiokunta tekee? Itse veikkaan ja odotan sitä, että kansalaisaloite lähetetään sosiaali-ja terveysministeriön tarkempaan käsittelyyn ja valmisteluun.</p><p>Mielestäni keskustelua eutanasiasta on&nbsp; käyty vilkkaasti kansalaisaloitteen kerättyä tarvittavat allekirjoitukset. Puolesta ja vastaan. Lain valmistelun tuleekin olla tarkka ja monesta näkökulmasta harkittu, jotta väärinkäytöksille ja turhille peloille ei jää sijaa.</p><p>Palliatiivisen sedaation, pelkojen, uskonnon, uskomusten tai saattohoidon huonon tilan ei pidä antaa olla argumentteina aloitteen kumoamiseksi. Eutanasialain tulee olla paras mahdollinen meille suomalaisille, ei pelkkä muiden maiden vastaavien lakien ja käytäntöjen kopio.</p><p>Eutanasian vastustamista&nbsp;perustellaan joskus sillä, että se ei olisi lääkärin etiikan mukaista. Kuitenkin aivan yhtä epäeettistä on jättää auttamatta kärsivää potilasta. Käytännössä tilanne on juuri tällainen silloin, kun oireita ei ole saatu kuriin ja potilas itse pyytää eutanasiaa itselleen mutta lääkärillä ei kuitenkaan nykytilanteessa ole laillista oikeutta auttaa eutanasian keinoin.</p><p>Merkille pantavaa on, että saattohoidon puutteellisuus on juuri nyt noussut voimakkaasti keskusteluun, kun pitäisi keskustella eutanasian laillistamisesta. Toivottavasti tällä retoriikalla ei pyritä tukahduttamaan keskustelua eutanasian tarpeellisuudesta. Eutanasia kansalaisaloite on herättänyt kaikki puolueet kannattamaan lakia saattohoidosta.</p><p>Voidaan kysyä, miksi saattohoitoa ei sitten ole aikaisemmin saatu kuntoon? Ongelmat on tiedetty ja niihin ei ole haluttu puuttua. Onko aihe sellainen, että sillä ei puolueet saa kansalaisten ääniä vaaleissa? Johtavatkin poliitikot eivät ole välittäneet asiasta.</p><p>Tasokkaan saattohoidon pitää myös käytännössä olla jokaisen kuolevan oikeus. Sen ei pitäisi olla lainsäädännöstä kiinni. Alkuvuodesta 2018 julkaistiin uudet käypähoitosuositukset saattohoitoon ja palliatiiviseen hoitoon. Ne suositukset on laadittu mielestäni hyvin ja perusteellisesti ja toivottavaa onkin suositusten toteutuminen myös käytännössä koko maassa.</p><p>Saattohoito ja&nbsp;eutanasia eivät ole toisensa poissulkevia asioita, vaan hyvään saattohoitoon kuuluu myös eutanasian mahdollisuus silloin, kun muut menetelmät eivät auta potilasta. Jokaisen potilaan hyvinvoinnista tulee huolehtia. Saattohoidon kehittäminen on mahdollista samanaikaisesti eutanasialainsäädännön kanssa.</p><p>Eutanasian vastustajat usein toteavat, että kun saattohoito laitetaan kuntoon, niin eutanasialailta menisi silloin tarve. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Paraskaan saattohoito ei aina pysty torjumaan riittävästi potilaan kipuja ja kärsimystä.&nbsp;</p><p>Käydyssä kansalaiskeskustelussa ei ole vältytty ylilyönneiltäkään. <strong>Ministeri Timo soini (sin) voisi olla jo lausumatta mitään eutanasiasta, koska ilmiselvästi hän ei ymmärrä lainkaan mistä eutanasiassa oikeasti on kyse. Soinin olisi parempi turvautua tulkkiin asiassa, mitä ei osaa. Niin toimitaan silloinkin kun pitäisi puhua kieltä mitä ei hallitse. Soini on ottanut aikaisemminkin kantaa eutanasiaan tavalla, jota ei voi pitää asiallisena keskusteluna. Toistuva eutanasian kannattajien lekalla lyöminen ei arvoisa ministeri Timo Soini ole keskustelua.</strong></p><p><strong>Esimerkiksi 5.12.2017 blogissaan Soini totesi taas, että &rdquo;vastustan kuoleman kulttuuria&rdquo; ja näinkin lausuu, että &rdquo;en alistu murhamiehen tasolle&rdquo;. </strong>Soinille tiedoksi, että eutanasiassa on kyse inhimillisyyden kulttuurista, jossa ihmisellä itsellään on oikeus ratkaista omasta elämästään kun kärsimys on käynyt suureksi ja parannusta sairauteen ei ole. Soinin toteamus &rdquo;murhamiehistä&rdquo; eutanasia kysymyksessä on erittäin ala-arvoinen ja loukkaava kaikkia niitä vakavasti sairaita ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat elämään arkeaan miettien elämänsä päättymistä sekä mahdollisesti harkitsevat omalla kohdallaan eutanasiaa.</p><p><strong>Timo Soini hyökkäsi jo vuonna 2012 Vihreitä vastaan</strong> kun Vihreiden periaateohjelmaan kirjattiin myönteinen linjaus eutanasiasta tekemäni puoluekokousaloitteen johdosta. Jo 20.5.2012 blogissaan Soini totesi, <strong>&quot;keräävätkö vihreät keskuudestaan ensimmäiset vapaaehtoiset luvalla tappajat&quot;...Maaliskuussa 2017 eduskunnassa käydyssä eutanasia-kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa Soini oli huolissaan lapsista. Miksi hän lapsista huolehtii, koska kansalaisaloitteessahan alaikäiset on rajattu kokonaan pois. Olisi toivottavaa, että ministeri ja kansanedustaja perehtyy ja tutustuu ensin aiheeseen mistä julkisesti jotakin puhuu taikka kirjoittaa.</strong></p><p>Eutanasian kannattajat eivät ole murhamiehiä. Päinvastoin! Eutanasian kannattajan sydän on suuri ja lämmin ja sykkii ymmärrystä heitä kohtaan, joilla elämä on täynnä tuskaa, kärsimystä ja epätoivoa. Eutanasian kannattaja suo jokaiselle ihmiselle oikeuden päättää itse itsestään ja elämästään ja sen päättymisestä kun elämä ei enää ole elämisen arvoista. Jokaisella on oikeus päättää itse. Se ei ole kuoleman kulttuurin eikä murhamiesten ihannointia.</p><p>Jos Suomeen säädetään laki eutanasiasta, niin ei kenenkään ole pakko siihen turvautua jos ei itse halua.</p><p>Onko Timo Soini sitten sitä mieltä, että esimerkiksi Hollannin ja Belgian maissa kulttuuri on pahuutta täynnä?</p><p>Voi niitä puheenvuoroja mitä tullaan kuulemaan aikanaan eduskunnan suuressa salissa eutanasian vastustajilta kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä. Eduskunnan puhemiehellä tulee olemaan kova työ pitää keskustelu asiallisena, jotta siellä ei puhuttaisi tappajista ja murhaajista.</p><p><strong>Hollantilainen eutanasia-asiantuntija ja lääkäri Rob Jonquiere&nbsp;vieraili maaliskuun alussa Suomessa ja antoi haastattelun STT:lle 6.3.2018.</strong></p><p>(lainaus alkaa)&nbsp;<strong> &rdquo;Jonquieren mukaan lääkärit harjoittavat eutanasiaa myös Suomessa, vaikka se ei olekaan laillista.- Lääkärit auttavat potilaitaan erilaisin tavoin. Sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa, ja uskon että sitä tapahtuu myös Suomessa. Siitä ei tiedetä, koska lääkärit, jotka sitä tekevät eivät puhu siitä, Jonquiere sanoi STT:lle.</strong></p><p><strong>&nbsp;&ndash; Kun eutanasia laillistetaan, siitä voidaan puhua avoimesti. Kun se on laitonta, kukaan ei puhu siitä. On parempi, että eutanasiaa harjoitetaan läpinäkyvästi ja tapaukset raportoidaan kuin että sitä harjoitetaan pimennossa.&rdquo;</strong> (lainaus loppuu).</p><p><br />Jonquieren toteamukseen on helppo yhtyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaisaloite eutanasia lainsäädännöstä on nyt eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Valiokunta on kuullut eri asiantuntijoita ja valiokunnan linjausta odotetaan tapahtuvaksi. Millaisen päätöksen valiokunta tekee? Itse veikkaan ja odotan sitä, että kansalaisaloite lähetetään sosiaali-ja terveysministeriön tarkempaan käsittelyyn ja valmisteluun.

Mielestäni keskustelua eutanasiasta on  käyty vilkkaasti kansalaisaloitteen kerättyä tarvittavat allekirjoitukset. Puolesta ja vastaan. Lain valmistelun tuleekin olla tarkka ja monesta näkökulmasta harkittu, jotta väärinkäytöksille ja turhille peloille ei jää sijaa.

Palliatiivisen sedaation, pelkojen, uskonnon, uskomusten tai saattohoidon huonon tilan ei pidä antaa olla argumentteina aloitteen kumoamiseksi. Eutanasialain tulee olla paras mahdollinen meille suomalaisille, ei pelkkä muiden maiden vastaavien lakien ja käytäntöjen kopio.

Eutanasian vastustamista perustellaan joskus sillä, että se ei olisi lääkärin etiikan mukaista. Kuitenkin aivan yhtä epäeettistä on jättää auttamatta kärsivää potilasta. Käytännössä tilanne on juuri tällainen silloin, kun oireita ei ole saatu kuriin ja potilas itse pyytää eutanasiaa itselleen mutta lääkärillä ei kuitenkaan nykytilanteessa ole laillista oikeutta auttaa eutanasian keinoin.

Merkille pantavaa on, että saattohoidon puutteellisuus on juuri nyt noussut voimakkaasti keskusteluun, kun pitäisi keskustella eutanasian laillistamisesta. Toivottavasti tällä retoriikalla ei pyritä tukahduttamaan keskustelua eutanasian tarpeellisuudesta. Eutanasia kansalaisaloite on herättänyt kaikki puolueet kannattamaan lakia saattohoidosta.

Voidaan kysyä, miksi saattohoitoa ei sitten ole aikaisemmin saatu kuntoon? Ongelmat on tiedetty ja niihin ei ole haluttu puuttua. Onko aihe sellainen, että sillä ei puolueet saa kansalaisten ääniä vaaleissa? Johtavatkin poliitikot eivät ole välittäneet asiasta.

Tasokkaan saattohoidon pitää myös käytännössä olla jokaisen kuolevan oikeus. Sen ei pitäisi olla lainsäädännöstä kiinni. Alkuvuodesta 2018 julkaistiin uudet käypähoitosuositukset saattohoitoon ja palliatiiviseen hoitoon. Ne suositukset on laadittu mielestäni hyvin ja perusteellisesti ja toivottavaa onkin suositusten toteutuminen myös käytännössä koko maassa.

Saattohoito ja eutanasia eivät ole toisensa poissulkevia asioita, vaan hyvään saattohoitoon kuuluu myös eutanasian mahdollisuus silloin, kun muut menetelmät eivät auta potilasta. Jokaisen potilaan hyvinvoinnista tulee huolehtia. Saattohoidon kehittäminen on mahdollista samanaikaisesti eutanasialainsäädännön kanssa.

Eutanasian vastustajat usein toteavat, että kun saattohoito laitetaan kuntoon, niin eutanasialailta menisi silloin tarve. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Paraskaan saattohoito ei aina pysty torjumaan riittävästi potilaan kipuja ja kärsimystä. 

Käydyssä kansalaiskeskustelussa ei ole vältytty ylilyönneiltäkään. Ministeri Timo soini (sin) voisi olla jo lausumatta mitään eutanasiasta, koska ilmiselvästi hän ei ymmärrä lainkaan mistä eutanasiassa oikeasti on kyse. Soinin olisi parempi turvautua tulkkiin asiassa, mitä ei osaa. Niin toimitaan silloinkin kun pitäisi puhua kieltä mitä ei hallitse. Soini on ottanut aikaisemminkin kantaa eutanasiaan tavalla, jota ei voi pitää asiallisena keskusteluna. Toistuva eutanasian kannattajien lekalla lyöminen ei arvoisa ministeri Timo Soini ole keskustelua.

Esimerkiksi 5.12.2017 blogissaan Soini totesi taas, että ”vastustan kuoleman kulttuuria” ja näinkin lausuu, että ”en alistu murhamiehen tasolle”. Soinille tiedoksi, että eutanasiassa on kyse inhimillisyyden kulttuurista, jossa ihmisellä itsellään on oikeus ratkaista omasta elämästään kun kärsimys on käynyt suureksi ja parannusta sairauteen ei ole. Soinin toteamus ”murhamiehistä” eutanasia kysymyksessä on erittäin ala-arvoinen ja loukkaava kaikkia niitä vakavasti sairaita ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat elämään arkeaan miettien elämänsä päättymistä sekä mahdollisesti harkitsevat omalla kohdallaan eutanasiaa.

Timo Soini hyökkäsi jo vuonna 2012 Vihreitä vastaan kun Vihreiden periaateohjelmaan kirjattiin myönteinen linjaus eutanasiasta tekemäni puoluekokousaloitteen johdosta. Jo 20.5.2012 blogissaan Soini totesi, "keräävätkö vihreät keskuudestaan ensimmäiset vapaaehtoiset luvalla tappajat"...Maaliskuussa 2017 eduskunnassa käydyssä eutanasia-kansalaisaloitteen lähetekeskustelussa Soini oli huolissaan lapsista. Miksi hän lapsista huolehtii, koska kansalaisaloitteessahan alaikäiset on rajattu kokonaan pois. Olisi toivottavaa, että ministeri ja kansanedustaja perehtyy ja tutustuu ensin aiheeseen mistä julkisesti jotakin puhuu taikka kirjoittaa.

Eutanasian kannattajat eivät ole murhamiehiä. Päinvastoin! Eutanasian kannattajan sydän on suuri ja lämmin ja sykkii ymmärrystä heitä kohtaan, joilla elämä on täynnä tuskaa, kärsimystä ja epätoivoa. Eutanasian kannattaja suo jokaiselle ihmiselle oikeuden päättää itse itsestään ja elämästään ja sen päättymisestä kun elämä ei enää ole elämisen arvoista. Jokaisella on oikeus päättää itse. Se ei ole kuoleman kulttuurin eikä murhamiesten ihannointia.

Jos Suomeen säädetään laki eutanasiasta, niin ei kenenkään ole pakko siihen turvautua jos ei itse halua.

Onko Timo Soini sitten sitä mieltä, että esimerkiksi Hollannin ja Belgian maissa kulttuuri on pahuutta täynnä?

Voi niitä puheenvuoroja mitä tullaan kuulemaan aikanaan eduskunnan suuressa salissa eutanasian vastustajilta kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä. Eduskunnan puhemiehellä tulee olemaan kova työ pitää keskustelu asiallisena, jotta siellä ei puhuttaisi tappajista ja murhaajista.

Hollantilainen eutanasia-asiantuntija ja lääkäri Rob Jonquiere vieraili maaliskuun alussa Suomessa ja antoi haastattelun STT:lle 6.3.2018.

(lainaus alkaa)  ”Jonquieren mukaan lääkärit harjoittavat eutanasiaa myös Suomessa, vaikka se ei olekaan laillista.- Lääkärit auttavat potilaitaan erilaisin tavoin. Sitä tapahtuu kaikkialla maailmassa, ja uskon että sitä tapahtuu myös Suomessa. Siitä ei tiedetä, koska lääkärit, jotka sitä tekevät eivät puhu siitä, Jonquiere sanoi STT:lle.

 – Kun eutanasia laillistetaan, siitä voidaan puhua avoimesti. Kun se on laitonta, kukaan ei puhu siitä. On parempi, että eutanasiaa harjoitetaan läpinäkyvästi ja tapaukset raportoidaan kuin että sitä harjoitetaan pimennossa.” (lainaus loppuu).


Jonquieren toteamukseen on helppo yhtyä.

]]>
12 http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252877-eutanasiaa-laillisesti-vai-laittomasti#comments Eutanasia Ihmisoikeus Kansalaisaloite Kärsimys Timo Soini Mon, 26 Mar 2018 08:40:54 +0000 Kari Viholainen http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252877-eutanasiaa-laillisesti-vai-laittomasti
Ihmisellä ei ole syytä vastustaa itseään koskevien ihmisoikeuksien toteutumista http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246881-ihmisella-ei-ole-syyta-vastustaa-itseaan-koskevien-ihmisoikeuksien-toteutumista <p>Länsimaissa vapaat ammattiyhdistykset ovat toimineet vallankumouksen korvikkeina työväestön asioita ajaen. Koska sosialismia ei koskaan tullut, lakkasi työväestö olemasta. Tilalle ilmaantuivat palkansaajat hyvine työsopimuksineen. Voi niitä ihmisiä, joilla ei ole kunnollisia, turvallisuutta tuottavia työsopimuksia, he ovat suurissa vaikeuksissa. Kaikki viittaa siihen, että hyvien työsopimusten aikakausi massojen osalta on ohitse. Työ rikotaan yhä pienempiin suhteisiin, kunnes hyvien työsopimusten haltijat katoavat maisemasta, haihtuvat avaruuteen lämpöenergiaa vähän aikaa puhkuen. Sen myötä menettävät merkitystään myös ammattiyhdistykset. Lopulta jatkuva talouskasvu työntää koko sivilisaation tuhon tielle, joka on jo ollut pitkään käynnissä siellä, missä joukot eivät pysty puolustamaan henkeään eikä ihmisarvoaan. Ihmisellä ei ole syytä vastustaa itseään koskevien ihmisoikeuksien toteutumista.</p> <p>Jäljettömässä maailmassa ei ole elämän merkkejä, ihmisen jälkiä. Tahraton maailma on kuollut elämälle. Jäljelle jää totalitaristinen kapitalismi, jossa vallitsee totaalinen kontrolli, tuotteiden mainokset ja ontto mielen typeryys. Kaksi ihmistä kulkee huojuen jonnekin, suunta on kaikissa tapauksissa samantekevää, mutta heidän on mentävä. Friedrich Wilhelm Nietzsche kirjoitti eräässä teoksessaan miehestä, joka etsi kirkkaassa päivänvalossa järkeä julkiselta torilta lyhty kädessä. Miehelle naurettiin julkeasti, hänen arveltiin olevan mieltä ja järkeä vailla. Ehkä mies näki naisen ja miehen sekavan, surkean tilan, kun he söivät vesisateessa kylmiä lihapullia sormin säilyketölkistä. Kontrollin lait, määräykset, käskyt ja suhteet alistavat kadut ja alikulkutunnelit tuomiovallan oikeassa olemisen pääasialliseksi kohteeksi. Sitten myöhemmin vankilat pakahtuvat täysin avuttomista ihmisistä. Kärsimysten määrä on rajaton, siitä ei ole mitään tietoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimaissa vapaat ammattiyhdistykset ovat toimineet vallankumouksen korvikkeina työväestön asioita ajaen. Koska sosialismia ei koskaan tullut, lakkasi työväestö olemasta. Tilalle ilmaantuivat palkansaajat hyvine työsopimuksineen. Voi niitä ihmisiä, joilla ei ole kunnollisia, turvallisuutta tuottavia työsopimuksia, he ovat suurissa vaikeuksissa. Kaikki viittaa siihen, että hyvien työsopimusten aikakausi massojen osalta on ohitse. Työ rikotaan yhä pienempiin suhteisiin, kunnes hyvien työsopimusten haltijat katoavat maisemasta, haihtuvat avaruuteen lämpöenergiaa vähän aikaa puhkuen. Sen myötä menettävät merkitystään myös ammattiyhdistykset. Lopulta jatkuva talouskasvu työntää koko sivilisaation tuhon tielle, joka on jo ollut pitkään käynnissä siellä, missä joukot eivät pysty puolustamaan henkeään eikä ihmisarvoaan. Ihmisellä ei ole syytä vastustaa itseään koskevien ihmisoikeuksien toteutumista.

Jäljettömässä maailmassa ei ole elämän merkkejä, ihmisen jälkiä. Tahraton maailma on kuollut elämälle. Jäljelle jää totalitaristinen kapitalismi, jossa vallitsee totaalinen kontrolli, tuotteiden mainokset ja ontto mielen typeryys. Kaksi ihmistä kulkee huojuen jonnekin, suunta on kaikissa tapauksissa samantekevää, mutta heidän on mentävä. Friedrich Wilhelm Nietzsche kirjoitti eräässä teoksessaan miehestä, joka etsi kirkkaassa päivänvalossa järkeä julkiselta torilta lyhty kädessä. Miehelle naurettiin julkeasti, hänen arveltiin olevan mieltä ja järkeä vailla. Ehkä mies näki naisen ja miehen sekavan, surkean tilan, kun he söivät vesisateessa kylmiä lihapullia sormin säilyketölkistä. Kontrollin lait, määräykset, käskyt ja suhteet alistavat kadut ja alikulkutunnelit tuomiovallan oikeassa olemisen pääasialliseksi kohteeksi. Sitten myöhemmin vankilat pakahtuvat täysin avuttomista ihmisistä. Kärsimysten määrä on rajaton, siitä ei ole mitään tietoa.

]]>
3 http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246881-ihmisella-ei-ole-syyta-vastustaa-itseaan-koskevien-ihmisoikeuksien-toteutumista#comments Ihmisoikeudet Kärsimys Kontrolli Työsuhteet Uusi riistosuhde Fri, 01 Dec 2017 00:06:44 +0000 Kai Backman http://kaibackman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246881-ihmisella-ei-ole-syyta-vastustaa-itseaan-koskevien-ihmisoikeuksien-toteutumista
Päivi Räsänen. Sari Tanus. Eutanasia. http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246109-paivi-rasanen-sari-tanus-eutanasia <p>Kristillisdemokraatit tarjoavat saattohoitoa eutanasian tilalle. Jossain menee nyt asiat ristiin, sillä eutanasia ja saattohoito ovat kaksi eri asiaa. Me tarvitsemme saattohoitoa ja sitä pitää parantaa ja siihen liittyviä ongelmia tulee pyrkiä poistamaan. Hoito on nyt eriarvoista ja riippuu sairaan ihmisen asuinkunnasta ja hoitopaikasta, mutta on turha kuvitella, että hyväkään saattohoito olisi aina ratkaisu kaikkien kohdalla..</p><p>Kansanedustaja Päivi Räsänen(kd) on oikein vihkiytynyt eutanasian vastustaja. Ollut sitä jo vuosikausia.&nbsp; Hän ei suostu näkemään kärsivän kuoleman sairaan ihmisen tilannetta. Sellainen kuva tulee.&nbsp; Hänen ajatusmaailmansa vaikuttaa olevan se, että ihmisen tulee kärsiä, eikä ihmiselle saa antaa oikeutta itse päättää edes suurimmassakaan kärsimyksen tilassa. Päivi Räsänen on koulutukseltaan lääkäri, mutta hänen ymmärryksensä kuoleman sairaiden tilanteesta on osittain käsittämätön.</p><p>Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus kampanjoi myös eutanasiaa vastaan. 12.11.17 KD-lehdessä hän toteaa. &rdquo; Kivun lievitystä on mahdollista saada ja sitä asiaa voidaan edelleen kehittää&rdquo;. Olen samaa mieltä. Kipulääkitystä on mahdollista saada ja sitä tosiaankin voi kehittää, mutta kyse onkin siitä, että aina ei sekään auta kaikkia.&nbsp; Tanuskin on koulutukseltaan lääkäri. Myös hänen kohdallaan näyttäisi siltä, että kärsimys on &quot;hyve&quot; ja sen pitää ihmisen vaan kestää.&nbsp; Räsänen ja Tanus kilvan hyvin usein julkisuudessa mainostavat palliatiivista sedaatiota (nukutusta), mutta unohtavat mainita sen, että sedaatiota ei ole mahdollista saada kaikissa hoitopaikoissa. Tämä kärsimyksen ihannointi saattaa toki olla kristillisdemokraattiseen puolueeseen liittyvä ominaisuus ja piirre.</p><p><strong>Vuonna 2016 Helsingin yliopistossa tehtiin Pro-Gradu tutkielma, jonka johtopäätelmä oli, että &quot;palliatiivinen sedaatio (nukutus) on Suomessa harvinaista. Myös palliatiivisen sedaation käsite tuntuu olevan epäselvä sitä toteuttaville lääkäreille. Palliatiivisen sedaation toteutustavat ovat vaihtelevia ja eroavat suosituksista mm. opioidien runsaan käytön osalta&quot;&nbsp;</strong></p><p>Kristillisdemokraatit näyttävät käyvän suunnitelmallista vasta-kampanjaa eutanasia kansalaisaloitetta vastaan. Ovat käyneet sitä pitkin kuluvaa vuotta. He nostavat<strong> tarkoitushakuisesti joitakin harvinaisia eutanasia päätöksiä esille Hollannista ja Belgiasta tarkoituksenaan pelottelu &rdquo;kaltevasta pinnasta&rdquo; ja antavat ymmärtää, että jos eduskunta säätäisi eutanasiasta Suomeen lain, niin maamme vanhukset ja vammaiset sekä mielenterveyspotilaat olisivat vaarassa joutua eutanasian kohteeksi. Tämä pelottelu ja kauhukuvien lietsonta on käsittämättömän vastuutonta ja vailla mitään fakta-pohjaa. Hollanissa ja Belgiassa noudatetaan heidän lainsäädäntöä.</strong></p><p>Olen useissa yhteyksissä todennut, että Suomessa saa hyvääkin ja monipuolista saattohoitoa ja saavutetaan toivottua hyvää tasapainoa kuolemansairaan ihmisen kärsimyksen lievittämisessä, mutta aina ei ole niin<strong>. On olemassa ihmisiä, jotka eivät hyödy siitä parhaimmastakaan saattohoidosta eivätkä saa helpotusta sairauden tilanteeseensa. Kun kaikki voitava on tehty ja mikään ei auta, niin sairaalla&nbsp; pitää olla oikeus päättää omasta itsestään siinä tilanteessa.</strong></p><p><strong>Siinä tilanteessa olevat ihmiset kansanedustajat Päivi Räsänen sekä Sari Tanus täysin unohtavat kuten myös Lääkäriliitto.</strong></p><p>Kun keskustelemme eutanasiasta, niin lähtökohtaisesti tulisi asiaan suhtautua potilaan /kuolemansairaan ihmisen näkökulmasta. Mikä on sairaan näkemys asiaan, mitä hän toivoo ja haluaa. Kuinka hän haluaa elää loppuelämänsä. Toivoisi Räsäsen ja Tanuksenkin kunnioittavan yksilön tahtoa, vaikka se olisi eroavainen kyseisten kansanedustajien tahdon kanssa. Laki eutanasiasta ei ole mikään uhka yhteiskunnalle.</p><p>On väärin kieltää mahdollisuus eutanasiaan uskonnollisten syiden perusteella. Kaikilla ihmisillä ei ole uskonnollista vakaumusta ja heidän näkemys asiaan on yhtä tärkeä. Eutanasiassa on kyse ihmisoikeudesta. Oikeudesta itse ratkaista omalla kohdallaan silloin kun parantava lääketieteellinen hoito on annettu ja saatu, eikä sillä kyetä kuolemansairaan ihmisen tilannetta muuksi muuttamaan. Eutanasia tulee kyseeseen tilanteessa kun kuolema joka tapauksessa on lähiaikojen todellisuutta. Ihminen kokee olonsa ja kärsimyksensä epäinhimilliseksi.&nbsp;</p><p>Eutanasia ei koskaan voi olla toisen ihmisen toive tai pyyntö toiselle. Ratkaisu on aina henkilökohtainen<strong>. On outoa ja ihmisoikeuksien väheksymistä kieltää eutanasia sitä haluavalta jos kriteerit sille täyttyvät ja yksilö haluaa sen päätöksen tehdä. Oikeusvaltion on turvattava oikeus ihmiselle tehdä se päätös. Hyvinvointiyhteiskunnan ja oikeusvaltion on myös hyväksyttävä ja luotava lainsäädännöllä mahdollisuus yksilölle saada asiantuntevaa lääketieteellistä apua eutanasia ratkaisussa.</strong></p><p>Hoitohenkilökunnalle eikä lääkäreille tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasia prosessiin. Suomessa velvoitteen puuttuminen ei aiheuta kuitenkaan ongelmia, sillä vapaaehtoisia ammattilaisia maasta kyllä löytyy.<br />Eutanasia on eettisesti hyväksyttävää. Meidän tulee poistaa, helpottaa, lievittää kaikin mahdollisin keinoin sairaan ihmisen kärsimystä. Jos yksilö haluaa siinä omalla kohdallaan turvautua eutanasiaan, niin se pitää sallia.</p><p>Kari Viholainen</p><p>ex-sairaanhoitaja</p><p>puheenjohtaja, Exitus ry</p><p><a href="http://www.exitus.fi" title="www.exitus.fi">www.exitus.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kristillisdemokraatit tarjoavat saattohoitoa eutanasian tilalle. Jossain menee nyt asiat ristiin, sillä eutanasia ja saattohoito ovat kaksi eri asiaa. Me tarvitsemme saattohoitoa ja sitä pitää parantaa ja siihen liittyviä ongelmia tulee pyrkiä poistamaan. Hoito on nyt eriarvoista ja riippuu sairaan ihmisen asuinkunnasta ja hoitopaikasta, mutta on turha kuvitella, että hyväkään saattohoito olisi aina ratkaisu kaikkien kohdalla..

Kansanedustaja Päivi Räsänen(kd) on oikein vihkiytynyt eutanasian vastustaja. Ollut sitä jo vuosikausia.  Hän ei suostu näkemään kärsivän kuoleman sairaan ihmisen tilannetta. Sellainen kuva tulee.  Hänen ajatusmaailmansa vaikuttaa olevan se, että ihmisen tulee kärsiä, eikä ihmiselle saa antaa oikeutta itse päättää edes suurimmassakaan kärsimyksen tilassa. Päivi Räsänen on koulutukseltaan lääkäri, mutta hänen ymmärryksensä kuoleman sairaiden tilanteesta on osittain käsittämätön.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus kampanjoi myös eutanasiaa vastaan. 12.11.17 KD-lehdessä hän toteaa. ” Kivun lievitystä on mahdollista saada ja sitä asiaa voidaan edelleen kehittää”. Olen samaa mieltä. Kipulääkitystä on mahdollista saada ja sitä tosiaankin voi kehittää, mutta kyse onkin siitä, että aina ei sekään auta kaikkia.  Tanuskin on koulutukseltaan lääkäri. Myös hänen kohdallaan näyttäisi siltä, että kärsimys on "hyve" ja sen pitää ihmisen vaan kestää.  Räsänen ja Tanus kilvan hyvin usein julkisuudessa mainostavat palliatiivista sedaatiota (nukutusta), mutta unohtavat mainita sen, että sedaatiota ei ole mahdollista saada kaikissa hoitopaikoissa. Tämä kärsimyksen ihannointi saattaa toki olla kristillisdemokraattiseen puolueeseen liittyvä ominaisuus ja piirre.

Vuonna 2016 Helsingin yliopistossa tehtiin Pro-Gradu tutkielma, jonka johtopäätelmä oli, että "palliatiivinen sedaatio (nukutus) on Suomessa harvinaista. Myös palliatiivisen sedaation käsite tuntuu olevan epäselvä sitä toteuttaville lääkäreille. Palliatiivisen sedaation toteutustavat ovat vaihtelevia ja eroavat suosituksista mm. opioidien runsaan käytön osalta" 

Kristillisdemokraatit näyttävät käyvän suunnitelmallista vasta-kampanjaa eutanasia kansalaisaloitetta vastaan. Ovat käyneet sitä pitkin kuluvaa vuotta. He nostavat tarkoitushakuisesti joitakin harvinaisia eutanasia päätöksiä esille Hollannista ja Belgiasta tarkoituksenaan pelottelu ”kaltevasta pinnasta” ja antavat ymmärtää, että jos eduskunta säätäisi eutanasiasta Suomeen lain, niin maamme vanhukset ja vammaiset sekä mielenterveyspotilaat olisivat vaarassa joutua eutanasian kohteeksi. Tämä pelottelu ja kauhukuvien lietsonta on käsittämättömän vastuutonta ja vailla mitään fakta-pohjaa. Hollanissa ja Belgiassa noudatetaan heidän lainsäädäntöä.

Olen useissa yhteyksissä todennut, että Suomessa saa hyvääkin ja monipuolista saattohoitoa ja saavutetaan toivottua hyvää tasapainoa kuolemansairaan ihmisen kärsimyksen lievittämisessä, mutta aina ei ole niin. On olemassa ihmisiä, jotka eivät hyödy siitä parhaimmastakaan saattohoidosta eivätkä saa helpotusta sairauden tilanteeseensa. Kun kaikki voitava on tehty ja mikään ei auta, niin sairaalla  pitää olla oikeus päättää omasta itsestään siinä tilanteessa.

Siinä tilanteessa olevat ihmiset kansanedustajat Päivi Räsänen sekä Sari Tanus täysin unohtavat kuten myös Lääkäriliitto.

Kun keskustelemme eutanasiasta, niin lähtökohtaisesti tulisi asiaan suhtautua potilaan /kuolemansairaan ihmisen näkökulmasta. Mikä on sairaan näkemys asiaan, mitä hän toivoo ja haluaa. Kuinka hän haluaa elää loppuelämänsä. Toivoisi Räsäsen ja Tanuksenkin kunnioittavan yksilön tahtoa, vaikka se olisi eroavainen kyseisten kansanedustajien tahdon kanssa. Laki eutanasiasta ei ole mikään uhka yhteiskunnalle.

On väärin kieltää mahdollisuus eutanasiaan uskonnollisten syiden perusteella. Kaikilla ihmisillä ei ole uskonnollista vakaumusta ja heidän näkemys asiaan on yhtä tärkeä. Eutanasiassa on kyse ihmisoikeudesta. Oikeudesta itse ratkaista omalla kohdallaan silloin kun parantava lääketieteellinen hoito on annettu ja saatu, eikä sillä kyetä kuolemansairaan ihmisen tilannetta muuksi muuttamaan. Eutanasia tulee kyseeseen tilanteessa kun kuolema joka tapauksessa on lähiaikojen todellisuutta. Ihminen kokee olonsa ja kärsimyksensä epäinhimilliseksi. 

Eutanasia ei koskaan voi olla toisen ihmisen toive tai pyyntö toiselle. Ratkaisu on aina henkilökohtainen. On outoa ja ihmisoikeuksien väheksymistä kieltää eutanasia sitä haluavalta jos kriteerit sille täyttyvät ja yksilö haluaa sen päätöksen tehdä. Oikeusvaltion on turvattava oikeus ihmiselle tehdä se päätös. Hyvinvointiyhteiskunnan ja oikeusvaltion on myös hyväksyttävä ja luotava lainsäädännöllä mahdollisuus yksilölle saada asiantuntevaa lääketieteellistä apua eutanasia ratkaisussa.

Hoitohenkilökunnalle eikä lääkäreille tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasia prosessiin. Suomessa velvoitteen puuttuminen ei aiheuta kuitenkaan ongelmia, sillä vapaaehtoisia ammattilaisia maasta kyllä löytyy.
Eutanasia on eettisesti hyväksyttävää. Meidän tulee poistaa, helpottaa, lievittää kaikin mahdollisin keinoin sairaan ihmisen kärsimystä. Jos yksilö haluaa siinä omalla kohdallaan turvautua eutanasiaan, niin se pitää sallia.

Kari Viholainen

ex-sairaanhoitaja

puheenjohtaja, Exitus ry

www.exitus.fi

]]>
62 http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246109-paivi-rasanen-sari-tanus-eutanasia#comments Eutanasia Ihmisoikeudet Kärsimys Kristillisdemoktaatit Wed, 15 Nov 2017 09:35:12 +0000 Kari Viholainen http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246109-paivi-rasanen-sari-tanus-eutanasia
Hädän ja kärsimyksen ulkoistaminen, milloin tapahtuu sisäistäminen http://freethinking.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244760-hadan-ja-karsimyksen-ulkoistaminen-milloin-tapahtuu-sisaistaminen <p>&nbsp;</p><p>Miksi pitäisi puhua vain liiketoiminnassa tapahtuvista ulkoistamisesta, kun ihmiset tuntuvat ulkoistavan omat tunteensa ja ajattelunsa muiden tehtäväksi. Puhutaan suurella intohimolla tekoälyn ja superälyn mahdollisuuksista ja niiden käyttämisestä. Samalla olemme saaneet lukea kuinka hyvin monet nuoret eivät osaa enää lukea tai laskea. Siksikö, että oma ajattelu ja tekeminen ovat ulkoistettu, jonkun muun suoritettavaksi. Samalla kun ulkoistamme oman ajattelun, ulkoistamme tunteemme.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olemme saaneet lukea viime kuukausien aikana useista erilaista tapahtumista,&nbsp;joissa ihmiset ovat menettäneet henkensä, omaisuutensa. On ollut todella suuria&nbsp;katastrofeja ja pienempiä, joissa näissä kaikissa monet edelleen kärsivät hätää,&nbsp;ja on monenlaista puutetta. Me, joita se ei ole koetellut ehkä millään tavalla näemme vain&nbsp;uutisten, medioiden välittämät tunnelmat ja tuskan näiltä alueilta, joissa on tapahtunut, jotain&nbsp;mitä on ehkä pystytty ennustamaan (sääilmiöt) ja sellaisia joita ei ole pystytty niin hyvin tai&nbsp;riittävästi ennakoimaan (terroriteot). Me, joita se ei kosketa näemme vain lukuja menetetyistä ihmishengistä,&nbsp;ja muista ihmisen elämään tärkeiden asioiden menetyksistä lukumäärinä kuten kodin. Tietysti näistä uutisoidaan myös&nbsp;joidenkin ihmisten haastatteluilla, joissa he kertovat siitä mitä hänelle itselleen on tapahtunut tai mistä siellä&nbsp;on puutetta, missä ja miten häneen kohdistunut kauheus on tapahtunut. Sitten alkaa tämän hädän ja kärsimyksen ulkoistaminen. Ilmestyy ilmoituksia, osallistu tähän ja tähän keräykseen, auta näitä ja näitä ihmisiä. Tietysti hätäapu keräysten järjestäjät ovat pääsääntöisesti hyvällä asialla, mutta ovatko aina. Kuinka se keräyksiin osallistuja pystyy sen todentamaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Osallistumme näihin keräyksiin luottaen siihen, että nämä hätää kärsivät saavat sitä apua mitä he tarvitsevat, tai sitten olemme osallistumatta syistä, jotka voivat olla monenlaisia kuten oma talous tai todella uskon puute koko touhuun. Tai sitten vain kertakaikkinen välinpitämättömyys, onkohan ihminen tällöin ulkoistunut kaikesta.&nbsp;Apua tarvitseva ehkä saa sen kaipaamansa avun niiden monien järjestöjen kautta, jotka sitten sitä apua ryhtyvät järjestämään ja uskoisin, että ne jotka ovat siellä paikan päällä sitä apua antamassa, pystyvät myös sisäistämään sen hädän ja kärsimyksen. Meille muille jää se ulkoistaminen. Emme tietenkään pysty ja voi kaikki olla siellä paikan päällä auttamassa, kuitenkin ehkä useampikin voisi haluta. Vaikka se on vapaaehtoistyötä, niin taitaa siinäkin olla jonkinlaista osaamis- ja pätevyysvaatimuksia tai muita valintaan vaikuttavia tekijöitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Milloin ihminen sitten sisäistää hädän ja kärsimyksen. Silloin, kun se kohdistuu itseen tai hyvin läheisiin ihmisiin. Monesti miettii esimerkkinä näitä USA:ssa tapahtuneita joukkoampumisia, että johtuuko siellä todella vahvana elävä tuki aseteollisuudelle, vain ja ainoastaan sen takia, koska ne eivät ole päättäjiin kohdistunut juuri koskaan. He eivät ole sisäistäneet. Miksi sen pitäisi tapahtua omalle kohdalle ennen kuin sisäistää (ymmärtää) sen seuraukset?</p><p>&nbsp;</p><p>Täytyisikö meidän kaikkien sisäistää kaikki se hätä ja kärsimys mitä maailmassa on? Voi olla, että liian monesta tulisi sen jälkeen aivan liian neuroottisia ihmisiä. Kenen siten pitäisi sisäistää? Niidenkö, jotka ovat vastuussa siitä mitä milloinkin voi tapahtua, vaikkeivät olisikaan aina niin ennustettavissa. Kaikkeen on aina syynsä, myös näihin ikäviin tapahtumiin, joita olisi ehkä pystytty estämään tai sitten ei. Joka tapauksessa kaikkeen on syynsä. Ja jos ei pysty sisäistämään, ei ehkä pysty löytämään niitä tapahtumiin vaikuttavia tekijöitä, joihin päättäjät pystyvät, jos haluavat, vaikuttamaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Miksi pitäisi puhua vain liiketoiminnassa tapahtuvista ulkoistamisesta, kun ihmiset tuntuvat ulkoistavan omat tunteensa ja ajattelunsa muiden tehtäväksi. Puhutaan suurella intohimolla tekoälyn ja superälyn mahdollisuuksista ja niiden käyttämisestä. Samalla olemme saaneet lukea kuinka hyvin monet nuoret eivät osaa enää lukea tai laskea. Siksikö, että oma ajattelu ja tekeminen ovat ulkoistettu, jonkun muun suoritettavaksi. Samalla kun ulkoistamme oman ajattelun, ulkoistamme tunteemme. 

 

Olemme saaneet lukea viime kuukausien aikana useista erilaista tapahtumista, joissa ihmiset ovat menettäneet henkensä, omaisuutensa. On ollut todella suuria katastrofeja ja pienempiä, joissa näissä kaikissa monet edelleen kärsivät hätää, ja on monenlaista puutetta. Me, joita se ei ole koetellut ehkä millään tavalla näemme vain uutisten, medioiden välittämät tunnelmat ja tuskan näiltä alueilta, joissa on tapahtunut, jotain mitä on ehkä pystytty ennustamaan (sääilmiöt) ja sellaisia joita ei ole pystytty niin hyvin tai riittävästi ennakoimaan (terroriteot). Me, joita se ei kosketa näemme vain lukuja menetetyistä ihmishengistä, ja muista ihmisen elämään tärkeiden asioiden menetyksistä lukumäärinä kuten kodin. Tietysti näistä uutisoidaan myös joidenkin ihmisten haastatteluilla, joissa he kertovat siitä mitä hänelle itselleen on tapahtunut tai mistä siellä on puutetta, missä ja miten häneen kohdistunut kauheus on tapahtunut. Sitten alkaa tämän hädän ja kärsimyksen ulkoistaminen. Ilmestyy ilmoituksia, osallistu tähän ja tähän keräykseen, auta näitä ja näitä ihmisiä. Tietysti hätäapu keräysten järjestäjät ovat pääsääntöisesti hyvällä asialla, mutta ovatko aina. Kuinka se keräyksiin osallistuja pystyy sen todentamaan.

 

Osallistumme näihin keräyksiin luottaen siihen, että nämä hätää kärsivät saavat sitä apua mitä he tarvitsevat, tai sitten olemme osallistumatta syistä, jotka voivat olla monenlaisia kuten oma talous tai todella uskon puute koko touhuun. Tai sitten vain kertakaikkinen välinpitämättömyys, onkohan ihminen tällöin ulkoistunut kaikesta. Apua tarvitseva ehkä saa sen kaipaamansa avun niiden monien järjestöjen kautta, jotka sitten sitä apua ryhtyvät järjestämään ja uskoisin, että ne jotka ovat siellä paikan päällä sitä apua antamassa, pystyvät myös sisäistämään sen hädän ja kärsimyksen. Meille muille jää se ulkoistaminen. Emme tietenkään pysty ja voi kaikki olla siellä paikan päällä auttamassa, kuitenkin ehkä useampikin voisi haluta. Vaikka se on vapaaehtoistyötä, niin taitaa siinäkin olla jonkinlaista osaamis- ja pätevyysvaatimuksia tai muita valintaan vaikuttavia tekijöitä.

 

Milloin ihminen sitten sisäistää hädän ja kärsimyksen. Silloin, kun se kohdistuu itseen tai hyvin läheisiin ihmisiin. Monesti miettii esimerkkinä näitä USA:ssa tapahtuneita joukkoampumisia, että johtuuko siellä todella vahvana elävä tuki aseteollisuudelle, vain ja ainoastaan sen takia, koska ne eivät ole päättäjiin kohdistunut juuri koskaan. He eivät ole sisäistäneet. Miksi sen pitäisi tapahtua omalle kohdalle ennen kuin sisäistää (ymmärtää) sen seuraukset?

 

Täytyisikö meidän kaikkien sisäistää kaikki se hätä ja kärsimys mitä maailmassa on? Voi olla, että liian monesta tulisi sen jälkeen aivan liian neuroottisia ihmisiä. Kenen siten pitäisi sisäistää? Niidenkö, jotka ovat vastuussa siitä mitä milloinkin voi tapahtua, vaikkeivät olisikaan aina niin ennustettavissa. Kaikkeen on aina syynsä, myös näihin ikäviin tapahtumiin, joita olisi ehkä pystytty estämään tai sitten ei. Joka tapauksessa kaikkeen on syynsä. Ja jos ei pysty sisäistämään, ei ehkä pysty löytämään niitä tapahtumiin vaikuttavia tekijöitä, joihin päättäjät pystyvät, jos haluavat, vaikuttamaan.

]]>
0 http://freethinking.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244760-hadan-ja-karsimyksen-ulkoistaminen-milloin-tapahtuu-sisaistaminen#comments hätä Kärsimys Sisäistämien Ulkoistaminen Fri, 20 Oct 2017 14:35:37 +0000 Jukka Heikkinen http://freethinking.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244760-hadan-ja-karsimyksen-ulkoistaminen-milloin-tapahtuu-sisaistaminen
Voisiko kirkon herroilta muuta odottaa...? Eutanasia... http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244730-voisiko-kirkon-herroilta-muuta-odottaa-eutanasia <p>&nbsp;</p><p>Metropoliitta Elia, Suomen ortodoksinen kirkko. Seppo Häkkinen, piispa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Esko Matikainen, toiminnanjohtaja, Suomen Helluntaikirkko. Teemu Sippo, piispa, Katolinen kirkko Suomessa ovat ottaneet kantaa useissa medioissa 19.10.17 eutanasiaan. (mm. Lapin Kansa, Kotimaa, Itä-Savo, Savon Sanomat).</p><p>Heidän keskeinen viestinsä on se, että saattohoitoa parantamalla vältytään eutanasialain säätämiseltä. Asia ei ole niin kuin kirkon herrat julistavat.</p><p><strong>Kirkon herrat mainitsevat kommentoidessaan asiaa, että ihmisen elämä on arvokasta alusta lähtien kuolemaan asti. Millä ja kenen mittarilla arvon herrat näin lausuvat? Omallako vai raamattuun präntätyllä tekstillä?</strong></p><p>Elämää ei heidän mukaan voi arvottaa sen pituuden eikä laadun mukaan. He toteavat, että jokaisen ihmisen tulee saada tarvitsemansa hoito elämän loppuvaiheessa.</p><p><strong>Kovia kärsimyksiä elämän loppuvaiheessa kokeva ihminen saattaa olla kirkon herrojen kanssa eri mieltä siitä, kuinka arvokasta se kuoleman odottaminen tosiasiassa on.</strong></p><p>Laki eutanasiasta tarvitaan turvaamaan niiden ihmisten oikeusturvaa, jotka kärsivät suuria epäinhimillisiä kärsimyksiä eivätkä&nbsp; hyödy parhaimmastakaan saattohoidosta.<br />Eutanasialaki toisi tullessaan siis valinnanmahdollisuuden.&nbsp;Hoitajille eikä lääkäreille olla asettamassa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Tämä käy ilmi myös tehdyssä kansalaisaloitteessa.</p><p>Herrat kysyvät myös kirjoituksessaan, kuinka eutanasian toteuttamisen ehdot voidaan rajata? Vastaus olisi löytynyt heille nopeasti kun olisivat vaivautuneet lukemaan itse kansalaisaloitteen eutanasiasta. Se muuten löytyy kansalaisaloite.fi sivulta</p><p>Kirkon edustajat myös lausuvat epämääräisesti ja pelottelevat, että Suomessa eutanasialaki voisi aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin Hollannissa ja Belgiassa, joissa käytäntö on kuulemma eettisesti aiheuttanut &rdquo;vahinkoa&rdquo;. Minulle herää kysymys, että eikö kirkon herrat tiedä, että näissä mainituissa maissa on tarkat lainsäädännöt eutanasiasta ja siellä toimitaan sen lain puitteissa kuten on säädetty.</p><p>Suomessa voidaan tehdä oma lainsäädäntö, kuten pitääkin tehdä.<strong> Herrat toteavat myös, että eutanasian salliminen hämärtää käsityksen ihmisestä ja kertoo välinpitämättömyydestä ihmisen arvokkuutta kohtaan. Olen jyrkästi eri mieltä. Eutanasian salliminen on mitä suurinta ihmisen arvostamista ja välittämistä, sillä eutanasiassa ihminen päättää itse itsestään. Ei koskaan kukaan muu.</strong></p><p>Saattohoidon kehittämisestä olen samaa mieltä. Sitä tulee kehittää, parantaa sisällöllisesti ja laadullisesti siten, että kaikilla vakavasti sairailla olisi mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa.<strong> Mutta on täysin selvää se, että hyvälläkään eikä edes parhaimmallakaan palliatiivisella hoidolla aina kyetä helpottamaan kaikkien sairaiden kärsimystä elämän loppuvaiheessa. </strong>Kirkon herrat mainostavat kovasti palliatiivista sedaatiota eli nukuttamista kuoleman edessä jos kärsimys on liian suurta. He unohtavat kuitenkin mainita, että sedaatiota ei ole mahdollista toteuttaa kaikissa hoitoyksiköissä. Lähinnä se tulee kyseeseen terveyskeskustasoisessa sairaalassa sekä erikoissairaanhoidossa. Joskus harvoin kotisairaalan hoidon piirissä.</p><p><strong>Mistä ihmeestä kumpuaa se niin usein kokemani tunne ja ajatus, että ihmisen pitäisi kärsiä loputtomasti ja aina vaan uudelleen ja lisääkin kuoleman edessä ja sairaana. Sekö on matkalippu ja pääsymaksu taivaaseen? Kirkon toimijoiden tulisi julistaa asiaansa ihminen edellä ja inhimillisyys edellä! Mutta kun ei!</strong></p><p>On aika sallia jokaiselle ihmiselle oikeus itse päättää kuoleman edessä. Se on ihmisoikeus ja laki eutanasiasta ei ole keneltäkään toiselta pois.</p><p>Kari Viholainen, puheenjohtaja, Exitus ry</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Metropoliitta Elia, Suomen ortodoksinen kirkko. Seppo Häkkinen, piispa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Esko Matikainen, toiminnanjohtaja, Suomen Helluntaikirkko. Teemu Sippo, piispa, Katolinen kirkko Suomessa ovat ottaneet kantaa useissa medioissa 19.10.17 eutanasiaan. (mm. Lapin Kansa, Kotimaa, Itä-Savo, Savon Sanomat).

Heidän keskeinen viestinsä on se, että saattohoitoa parantamalla vältytään eutanasialain säätämiseltä. Asia ei ole niin kuin kirkon herrat julistavat.

Kirkon herrat mainitsevat kommentoidessaan asiaa, että ihmisen elämä on arvokasta alusta lähtien kuolemaan asti. Millä ja kenen mittarilla arvon herrat näin lausuvat? Omallako vai raamattuun präntätyllä tekstillä?

Elämää ei heidän mukaan voi arvottaa sen pituuden eikä laadun mukaan. He toteavat, että jokaisen ihmisen tulee saada tarvitsemansa hoito elämän loppuvaiheessa.

Kovia kärsimyksiä elämän loppuvaiheessa kokeva ihminen saattaa olla kirkon herrojen kanssa eri mieltä siitä, kuinka arvokasta se kuoleman odottaminen tosiasiassa on.

Laki eutanasiasta tarvitaan turvaamaan niiden ihmisten oikeusturvaa, jotka kärsivät suuria epäinhimillisiä kärsimyksiä eivätkä  hyödy parhaimmastakaan saattohoidosta.
Eutanasialaki toisi tullessaan siis valinnanmahdollisuuden. Hoitajille eikä lääkäreille olla asettamassa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Tämä käy ilmi myös tehdyssä kansalaisaloitteessa.

Herrat kysyvät myös kirjoituksessaan, kuinka eutanasian toteuttamisen ehdot voidaan rajata? Vastaus olisi löytynyt heille nopeasti kun olisivat vaivautuneet lukemaan itse kansalaisaloitteen eutanasiasta. Se muuten löytyy kansalaisaloite.fi sivulta

Kirkon edustajat myös lausuvat epämääräisesti ja pelottelevat, että Suomessa eutanasialaki voisi aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin Hollannissa ja Belgiassa, joissa käytäntö on kuulemma eettisesti aiheuttanut ”vahinkoa”. Minulle herää kysymys, että eikö kirkon herrat tiedä, että näissä mainituissa maissa on tarkat lainsäädännöt eutanasiasta ja siellä toimitaan sen lain puitteissa kuten on säädetty.

Suomessa voidaan tehdä oma lainsäädäntö, kuten pitääkin tehdä. Herrat toteavat myös, että eutanasian salliminen hämärtää käsityksen ihmisestä ja kertoo välinpitämättömyydestä ihmisen arvokkuutta kohtaan. Olen jyrkästi eri mieltä. Eutanasian salliminen on mitä suurinta ihmisen arvostamista ja välittämistä, sillä eutanasiassa ihminen päättää itse itsestään. Ei koskaan kukaan muu.

Saattohoidon kehittämisestä olen samaa mieltä. Sitä tulee kehittää, parantaa sisällöllisesti ja laadullisesti siten, että kaikilla vakavasti sairailla olisi mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa. Mutta on täysin selvää se, että hyvälläkään eikä edes parhaimmallakaan palliatiivisella hoidolla aina kyetä helpottamaan kaikkien sairaiden kärsimystä elämän loppuvaiheessa. Kirkon herrat mainostavat kovasti palliatiivista sedaatiota eli nukuttamista kuoleman edessä jos kärsimys on liian suurta. He unohtavat kuitenkin mainita, että sedaatiota ei ole mahdollista toteuttaa kaikissa hoitoyksiköissä. Lähinnä se tulee kyseeseen terveyskeskustasoisessa sairaalassa sekä erikoissairaanhoidossa. Joskus harvoin kotisairaalan hoidon piirissä.

Mistä ihmeestä kumpuaa se niin usein kokemani tunne ja ajatus, että ihmisen pitäisi kärsiä loputtomasti ja aina vaan uudelleen ja lisääkin kuoleman edessä ja sairaana. Sekö on matkalippu ja pääsymaksu taivaaseen? Kirkon toimijoiden tulisi julistaa asiaansa ihminen edellä ja inhimillisyys edellä! Mutta kun ei!

On aika sallia jokaiselle ihmiselle oikeus itse päättää kuoleman edessä. Se on ihmisoikeus ja laki eutanasiasta ei ole keneltäkään toiselta pois.

Kari Viholainen, puheenjohtaja, Exitus ry

]]>
3 http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244730-voisiko-kirkon-herroilta-muuta-odottaa-eutanasia#comments Kärsimys Oma tahto Saattohoito Thu, 19 Oct 2017 21:28:53 +0000 Kari Viholainen http://hoitaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244730-voisiko-kirkon-herroilta-muuta-odottaa-eutanasia
Tänään täytän 60-vuotta, mutta kannattiko näin pitkälle jatkaa? http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227107-tanaan-taytan-60-vuotta-mutta-kannattiko-nain-pitkalle-jatkaa <p><strong>Tänä aamuna, 1.12.2016 kello 09.00 tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun hengitin tämän maailman ilmaa keuhkoihini ensimmäistä kertaa.</strong></p><p>Tästä blogistani selviää satojen blogieni ajatukset, että millä näkemyksellä ja elämän kokemuksella olen ne kirjoittanut.</p><p><strong>Kirjoitin tämän hyvin avoimen blogin elämästäni siksi,</strong> että kukin voi omalla kohdallaan pohtia sitä, että teinkö minä elämässäni kaiken väärin, vai olinko vain uhri ja sijaiskärsijä uskonnollisessa, poliittisessa, taloudellisessa ja rikollisessa pelissä? Mieti, että mihin kokemaani kärsimykseen ja leimaan olisin itse voinut vaikuttaa? Kannattiko minun suorittaa kansalaisvelvollisuuteni ja rakentaa yhteiskuntaa, kun siitä kovimman mukaan minua rangaistiin, Suomen patrioottia?</p><p><strong>Kirjoitin tämä siksi, että lukija ymmärtäisi seuraukset,</strong> jotka aiheuttaa tietämättömyys ja vääryys. Että Te, ette tuomitsisi kanssaihmisiänne, niin kuin minut ja elämäni on saatettu häpeään. Nyt häpeän tunteeni on kadonnut, kun ymmärrän, ettei minun elämässäni ollut mitään hävettävää vaan heillä, jotka minua sormella osoittivat, he pitäköön häpeänsä itsellään ja hävetköön. Jälleen kerran, en kirjoita itseni vuoksi vaan Teidän takianne, että saisitte elää paremman elämän.</p><p><strong>Tämä kaikki on lisännyt myötätuntoni ja eettisyyttäni.</strong></p><p>Kärsimys on kasvattanut myötätuntoani. Miten minä olen kärsinyt?</p><p>Kivikkoinen on ollut elämäni taival, kun luet, niin pohdi sitä, että kuinka pitkälle itse olisit jaksanut elämänpolkuani kulkea? Lukijalle voin sanoa, että nämä ovat minun kärsimyksiäni ja häpeitäni.&nbsp;Sinulla on omasi, jotka ovat aina henkilökohtaisesti koettuna rankempia, kuin lukea toisen kärsimyksistä.</p><p><strong>Näin olen saanut lyhyen elämäni aikana kärsiä, näistä leimoista. Tämä ei ole valitus- tai vuodatuslista vaan kertomus syistä ja seurauksista. Näiden kärismysten välissä, minulla on ollut myös paljon ilon ja onnen hetkiä.</strong></p><p><strong>Vasenkätinen</strong>, tietäisittepä kuinka vaikeata oli täytekynällä opetella kirjoittamaan, kun käden täytyi olla vinossa asennossa ja siitä huolimatta lopputuloksena oli sotkua. Vasenkätisyys ei ole vieläkään kaikissa kulttuureissa hyväksyttyä. &quot;Vasenkätisyys on turmeltuneisuuden ja syvän pahuuden merkki&quot;, sanoi sattuvasti 1800-luvulla elänyt italialainen rikosoppinut Cesare Lombroso. Hän todisti vankiloiden olevan täynnä vasenkätisiä. Vuosisatoja ihmiset ovat tietäneet, että vasenkätiset ovat pahoja ja muita huonompia.&rdquo;</p><p><strong>Lukihäiriö</strong>, sitä en toivo kenellekään, sillä en näe omia kirjoitusvirheitäni vaikka kuinka useasti lukisin tekstini, nyt auttaa kirjoittamisessa oikeankielen tarkistus. Kouluaikaan punakynä ei hirveästi auttanut oppimaan ja siitä huolimatta yritän sitkeästi kirjoittaa blogejani.</p><p><strong>Lindeman, mustalaisten sukunimi</strong>. Keskikoulussa minua kutsuttiin &rdquo;Kreivi Pertti Ylermi Lindemaniksi&rdquo;. Myöhemmin oli vaikeuksia saada tilattua ravintolasta pöytää tai hotellista huonetta sukunimeni vuoksi. Sain kokea rasismin henkilökohtaisesti.</p><p><strong>Homoseksuaalisuuteni</strong> takia menetin nuoruuteni, rakkauden kokemisen ja melkein henkeni jo 12-vuotiaana, kun ymmärsin rakastavani samaa sukupuolta ja kuulin, että sellaiset laitetaan vankilaan. Soutaisin kotijärven lahdelle veneellä ja hyppäisin veneestä, 12 vuotiaan ajatuksia ja suunnitelma. Kukaan ei olisi saanut tietää itsemurhani syytä, niin kuin ei tiedetä toistenkaan lasten itsemurhan syitä.&nbsp;<strong>&nbsp;Harmi, että jätin sen vain aikomukseksi, mutta valtavasti nuoria on sen toteuttanut</strong>. Miltä tuntuikaan katsoa vierestä kun ystävilläni oli rakastetut, joita helliä ja pitää heistä kiinni. Minä olin yksin vuosia ahdistukseni&nbsp; ja häpeäni kanssa, joka vaikeutti koulunkäyntiäni, untani ja elämäniloa. Ei ollut ketään, kenelle olisin puhunut ja kertonut todellisista tunteistani. Valtava määrä nuoria ja lahjakkaita ihmisiä on tuhottu elämän alkuvaiheessa suvaitsemattomuudella ja se tuho jatkuu tänäkin päivänä.&nbsp;</p><p><strong>Tuhlattu lapsuus ja nuoruus.</strong> Aloitin työni jo 9-vuotiaana perheyrityksessämme ja sitä aiemmin osallistuin maatilamme töihin. Koulu- ja opiskelulomat tein töitä parhaimmillaan 24/7 kolme kuukautta putkeen jo 15-vuotiaana. 35-vuotiaana olin tehnyt jo 47:n työvuoden työt. Se ei parantanut tulevaisuuttani, vaan tuhosi lopun elämäni.</p><p><strong>Konkurssin tehnyt</strong>, muistan hyvin sen seuraavan päivän, kun mietin pitkään Kajaanin kodissani, että uskallanko mennä ulos kaupungille. Kun menin, niin tuttavat eivät enää tervehtineet, vaan käänsivät päänsä. Konkurssiin liittyy myös valitettavan yleinen näkemys, että konkurssin tehnyt on rikollinen. Minunkin kohdalla huhut ja vihjailut, että olisin laittanut muutaman miljoonan syrjään. Se tuntuu todella pahalta kuulla tuttaviltani juoruista, että olisin tehnyt törkeän velallisen rikoksen, kun rikollinen en ole.</p><p><strong>Linnakundi, vankilassa kaksi yötä, kylläkin vapaaehtoisesti, mutta pakotettuna&nbsp;</strong>josta rikosrekisterimerkintää ei tullut. Minua vaadittiin vannomaan Kajaanin kihlakunnanoikeudessa yrityksemme konkurssipesäluettelo oikeaksi, mutta en voinut sitä tehdä, sillä meidän 700milj.mk:n omaisuus oli rahoittajapankkimme SKOP:n toimesta ja yhtiön KHT-tilintarkastajan avustuksella alennettu 190milj.mk:aan. <strong>En vannonut väärää oikeaksi, joten minut laitettiin painostusvankeuteen, eli oikeus määräsi minut selliin, että vahvistaisin vääryyden oikeudessa. </strong>Kaksi vuotta olisin siellä saanut elää täydellä ylöspidolla, mutta vain kaksi yötä olin, sillä minulla oli taistelu kesken rikollisia vastaan, mutta puolueetonta ja riippumatonta oikeudenkäyntiä emme koskaan saaneet. Omaisuutemme omistus siirrettiin myöhemmin Luxemburgin veroparatiisiyhtiön omistukseen halvalla Valtiovarainministeri Sauli Niinistön siunausksella. Omaisuudellamme on tienattu yli satamiljoona euroa.</p><p><strong>Rikoksenuhri, mutta syyllinen, </strong>sen olen saanut kokea karvaasti, että Suomessa 90-luvun pankkkikriisissä uhrattiin meidän suku ja 65.000 muuta yrittäjää. Maan hallituksen talouspolitiikan ja &nbsp;pankkien ryöstönuhri on luonnollisesti syyllinen menetyksiinsä. Ammattitaidottomat tuomarit tuomitsevat ihmisiä maanpäälliseen kadotuksen, joko tiedostamattaan tai tarkoituksella. Kahdeksan vuotta yritin käydä oikeutta rikollisia ja ryöstäjiä vastaan, mutta KRP:n pitkä ja uuras työkin valui hukkaan. Rikoskomisariot näkivät, että rikos on tapahtunut, mutta syyttäjä ei syyttänyt. Emme saanet edes mahdollisuutta hakea oikeutta tuomioistuimsessa, se meiltä evättiin. Tapahtuneen vääryyden&nbsp;seurauksenai menetin äitini ja kaksi veljeäni. &nbsp;Yli kaksikymmentä läheistäni haavoittui. Lähes sadan vuoden kovalla työllä hankitun omaisuuden, yrityksen ja kodit menetimme yhdessä päivässä. Talvisodassa menetin vain setäni, mutta tämä &quot;sisällissota&quot; aiheutti enemmän tuhoa ja kärsimystä.&nbsp;</p><p><strong>Velkavanki kahdeksan pitkää vuotta</strong> + viiden vuoden velkasaneeraus, ilman kansalaisluottamusta, luottotiedoton. Syrjäytettynä yhteiskunnan ulkopuolelle. Vain rajoitetut oikeudet toimia kansalaisena, ei luottokorttia, ei oikeutta vuokra-asuntoon, ei vakuutuksia, ei puhelinliittymää&hellip;ei ei ei, kuin jalkapuuhun sidottuna keskellä toria. Näet elämän ympärilläsi, mutta et voi siihen vapaasti osallistua.</p><p><strong>Työtön ja köyhä</strong>, elin työttömyyspäivärahalla 1.800mk/kk 1.12.1992-syksyyn 1994. &rdquo;Tökärikortti&rdquo; minulla on vielä tallessa. Tökäripäivänä kävin ostamassa säilykkeitä, että saan varmasti syödä. Kaikki muut kulut jäi maksamatta myös asunnon yhtiövastike, mutta taloyhtiö ei minua kovistellut. Puhelin oli välillä poikki, mutta veljeni maksoivat välillä laskun ja puhelin jälleen toimi. Ystävien luona kävin useasti syömässä. Kajaanin sosiaalitoimisto ei suostunut maksamaan puhelinlaskujani ja yhtiövastikkeita kodistani, vaikka olin tuonut maakuntaan kymmenien miljoonien verotulot.</p><p><strong>Kodin menettäminen pakkohuutokaupassa konkurssin jälkeen</strong>. Kävin ostamassa Kainuun Sanomat Helsingin rautatieasemalta ja luin siitä itkien kotini pakkohuutokauppailmoituksen Kajaanissa, istuen Kaisaniemen puiston penkillä Kansallisteatterin takana Helsingissä. Kotini sai uudet omistajat 290.000mk:lla, kun ystäväni 20m2 pienempi ja vaatimattomampi asunto myytiin naapurissa samaan aikaan 560.000mk:lla <strong>Samalla menetin kotiseutuni Kainuun.</strong></p><p><strong>Koditon ja irtolainen</strong>, vailla osoitetta, 15.12.1997-30.3.1998, jolloin asuin kahdeksan ystäväni sohvalla Suomessa ja ulkomailla. Luottokelvottoman en saanut vuokrattua asuntoa Suomesta!</p><p><strong>Isänmaan menettäminen</strong>, kun en saanut luottotietojeni takia vuokra-asuntoa Suomesta ja Sotkamon kunta hylkäsi avunpyyntöni, jossa pyysin, että kunta vuokraisi asunnon ja minä vuokraisin sen kunnalta ja maksaisin kunnalle vuokran. Olin luonut Sotkamon kuntaan satoja pysyviä työpaikkoja ja tuonut kymmeniä miljoonia veromarkkoja, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Vaihtoehdoiksi jäi itsemurha tai maasta muutto ja silloin jouduin muuttamaan pakosta toiseen maahan - Viron Tarttoon 1997.</p><p><strong>Toisen kotimaan menettäminen</strong>. Olin sopeutunut jo Viron Tarton elämään, kun Kajaanin maistraatilta tuli kirje, että minun on ilmoitettava asuinpaikkani sakon uhalla, jolloin olisin menettänyt KELA kortin, eli minulla ei olisi ollut enää minkäänlaista sosiaaliturvaa. Silloin jouduin pakotettuna muuttamaan Euroopan unioniin kuuluvaan maahan, jolloin pakenin Espanjaan joulukuussa 2000.</p><p><strong>Uskonnon menettäminen.</strong> Homoilta televisiossa syksyllä 2010, jolloin menetin Räsäsen puheitten takia vielä uskontoni. Se uskonto, jonka minä olin omaksunut oli suvaitsevainen ja rakkautta täynnä, mutta sinä iltana minun annettiin ymmärtää, että se samainen uskonto on suvaitsematon ja vihaa täynnä. Aivan, kuin minä olisin jotenkin huonompi Suomen kansalainen ja vähempi arvoinen hänen Jumalansa Valtakunnassa, kuin Räsänen? &nbsp;Vihapuhe on Eduskunnassa jatkunut tähän päivään saakka, kun sitä toisten kohdalla yritetään siellä samassa laitoksessa suitsia.&nbsp;Onneksi kohtasin Tartossa Dalai Laman ja löysin buddhalaisuuden.</p><p><strong>Armeijan käynnin tarpeettomuus</strong>. Olen käynyt armeijan, ilmavoimien viestikoulun erikoiskoulutuksen, jonne oli 307 hakijaa ennen armeijan alkua ja kuusi meitä vain hyväksyttiin. Reserviupseeri kouluun en voinut mennä, koska autoin samalla vanhempiani yritystoiminnassa, jolloin välimatka olisi ollut liian pitkä. (olin perheyrityksessämme töissä jo 9-vuotiaasta lähtien)

Minulla todettiin varusmiesaikana fyysinen sairaus, mutta en halunnut luopua kansalaisvelvollisuuteni täyttämisestä. Sain hiukan helpotusta esim. 30km hiihtolenkillä täyspakkaukseni painoa kevennettiin, mutta rynnäkkökiväärini kannoin. 

Varusmiespalvelusaikaa oli jäljellä vielä puoli vuotta, kun isäni kuoli ja minulle jäi hoidettavaksi kolme perheyritystä. En hakenut vapautusta vaan sovin armeijassa esimiesteni kanssa puhelimen käytöstä ja hiukan pidemmistä lomista, että pystyin hoitamaan yritykset. Palkkasin henkilökuntaa, hoidin lainaneuvottelut, tein markkinointisuunnitelmat, kirjanpidon, verotuksen jne. Varusmiespalveluksen loputtua olin alikersantti, sillä esimieheni oli unohtanut esittää minulle kersantin arvoa. Sain Karjalan lennostossa ainoana mitalin ansiokkaasti suoritetusta varusmiespalveluksesta. Kertausharjoituksiin osallistuin innolla ja olen nyt kersantti. Suoritin velvollisuuteni yhteiskuntaa kohtaan, joka perääntyi, kun siltä apua tarvitsin.</p><p><strong>Nuoren eläkeläisen häpeä</strong>, eläkkeelle jo 43-vuotiaana. Minulla ei ollut koskaan suunnitelmissani lopettaa työntekoa. Vanhuuden päivien varalle minulla oli suunnitelmissa pyörittää pientä tasokasta hotellia. Töihin minusta ei enää koskaan ole. Todellisuudessa kuolin henkisesti jo syksyllä 1992, kun SKOP oli ryöstänyt meidät &ndash;&nbsp; en halunnut enää elää sen jälkeen, joten kuolin henkisesti jo silloin.</p><p><strong>Humalainen selvinpäin,</strong> minulla on <a href="http://www.suomenmeniereliitto.fi/index.php?sivu=5747">Menieren tauti</a>, josta johtuen saatan menettää tasapainoaistini yhtäkkiä. Kohtaus saattaa kestää jopa tuntejakin, jolloin ulkopuolelta katsottuna näytän humalaiselta. (onneksi se on nyt kuitenkin laantunut)</p><p><strong>Yksinäisyys</strong>, se on se olotila, jota olen saanut surukseni elämässäni eniten kokea. Nuoruudessani ystävieni seurassa, jotka eivät olleet yksin, perheyrityksemme Jäätiön Lomakylän kesäyöt, jolloin olin yövartiossa, yksinäiset yöt Kajaanissa, Helsingissä, Tartossa, Espanjassa...Menen nukkumaan yksin, herään yksin, yksin syön aamiaisen, lounaan ja illallisen. Vuoden aikana minulla on ehkä mahdollisuus nauttia muutaman kymmenenä päivänä jonkun seurasta ruokaillessani, muuten seuranani on lehti, kirja tai älypuhelin. Minulla on valtavasti &rdquo;ystäviä&rdquo; ja tuttuja ympäri maailmaa, mutta en keksi heidän joukostaan ketään, jolta voisin kysyä esim. tästä tekstistäni, että onko se asiallinen, en halua vaivata ketään. Kotiseudun ja kotimaan menttämisessä jälkeeni jäi sukulaiset ja läheiseet ystäväni. Pakkomuutot eri maihin tuhosivat elämälle arvokkaat sosiaaliset verkostot.</p><p><strong>Nämäkään kärsimykset ja leimat eivät riittäneet elämäni tuhoamisessa,</strong> kun lisäksi vietiin vielä kunnia ja maine. Satoja ihmisiä jo 25-vuotta työllistäneen yrityksemme luomisesta, perustamisesta ja toteuttamisesta annettiin kunnia, arvonimi ja palkinnot toisille. Todellinen historiani Kainuun ja Suomen yhteiskunnan hyväksi riistettiin minulta ja palkittiin henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, minkä minä, sukumme ja yhtiökumppanimme olemme tehneet.</p><p><strong>Kukaan meistä ei ole yksin leimojensa ja kärsimyksiensä kanssa. </strong>Kun laskette yhteen näiden samojen leimojen ja kärsimysten kokijat tämän päivän Suomessa, niin saatte summaksi lähes koko Suomen väestön. Teidän täytyy vain poistaa toisten leimat ja kärsimykset, niin toiset poistavat omanne Teiltä. Elämä on sen jälkeen parempi, onnellisempi ja antoisampi kaikille. Se vaatii vain suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, tasa-arvoa, ymmärrystä, välittämistä, auttamishalua, eli vain muutoksen omassa mielessäsi, ei rahaa tai tavaraa. Avaimet onneen ovat ilmaiset. Sinullakin on joku näistä leimoista otsassasi. Sinäkin olet joutunut jonkun näistä kärsimään.</p><p><strong>Eli kaikki meni: koti, kotiseutu, kotimaa, uskonto, rakkaus, ystävät, omaisuus, yritys, terveys ja vielä kunnia varusmiespalveluksesta ja suuryrityksen perustamisesta.</strong></p><p><strong>Sen lisäksi menetin vielä uskoni Suomen oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.</strong></p><p>Mikä onni, vasta 60-vuotta ja kaiken tämän olen saanut elää ja kokea, niin voisi myös todeta.</p><p>Joskus mietin sitä, että Jumala ei ollut luomisessani mukana vaan oli vapaalla ja tähdetkin oli miten sattuu.</p><p>Joku voi sanoa, että itse tieni valitsin ja niin sen olen aina tehnyt, mutta useimmiten laittamalla toisten onnen ja hyvinvoinnin etusijalle vaikka sitä ei huomattaisi.</p><p><strong>Uskoin ja toivoin,</strong> että olisin saanut avoimilla blogeillani Suomea ja maailma paremmaksi, mutta olen saanut huomata, ettei minua kukaan kuule tai ota vakavasti, kun en ole julkisuuden henkilö tai rikollinen. Yritin löytää elämälleni tarkoituksen, mutta en sitä vielä näe? 600.000 kertaa on blogejani luettu Suomessa ja ympäri maailmaa. Kiitos Uudelle Suomelle mahdollisuudesta kirjoittaa, mutta mietin sitä, että olenko täysin turhaa työtä tehnyt?</p><p>Jo kahdenkymmen neljän vuoden ajan ainut syy, että olen jaksanut vielä seuraavan päivän on se, että aamuisin olen päättänyt, että yritän kaikkeni auttaa toisia heidän ongelmissaan ja kärsimyksissään sekä olla mahdollisimman ystävällinen ja huomioida toisia ihmisiä ja muita eläviä olentoja.</p><p>Onnellisena nukahdan, mutta surullisena herään aamuun &ndash; vielä on kestettävä tämäkin päivä. Kuolema minua ei pelota vaan elämä.</p><p>Kynttiläni alkaa palamaan loppuun, ja en tahdo enää yksin jaksaa sitä uuteen vaihtaa.</p><p><strong>Välittämällä toisista, niin meistäkin saatetaan välittää.&nbsp;</strong></p><p><strong>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;RAUHALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE LUKIJOILLENI <img alt="heart" height="23" src="http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" />&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänä aamuna, 1.12.2016 kello 09.00 tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun hengitin tämän maailman ilmaa keuhkoihini ensimmäistä kertaa.

Tästä blogistani selviää satojen blogieni ajatukset, että millä näkemyksellä ja elämän kokemuksella olen ne kirjoittanut.

Kirjoitin tämän hyvin avoimen blogin elämästäni siksi, että kukin voi omalla kohdallaan pohtia sitä, että teinkö minä elämässäni kaiken väärin, vai olinko vain uhri ja sijaiskärsijä uskonnollisessa, poliittisessa, taloudellisessa ja rikollisessa pelissä? Mieti, että mihin kokemaani kärsimykseen ja leimaan olisin itse voinut vaikuttaa? Kannattiko minun suorittaa kansalaisvelvollisuuteni ja rakentaa yhteiskuntaa, kun siitä kovimman mukaan minua rangaistiin, Suomen patrioottia?

Kirjoitin tämä siksi, että lukija ymmärtäisi seuraukset, jotka aiheuttaa tietämättömyys ja vääryys. Että Te, ette tuomitsisi kanssaihmisiänne, niin kuin minut ja elämäni on saatettu häpeään. Nyt häpeän tunteeni on kadonnut, kun ymmärrän, ettei minun elämässäni ollut mitään hävettävää vaan heillä, jotka minua sormella osoittivat, he pitäköön häpeänsä itsellään ja hävetköön. Jälleen kerran, en kirjoita itseni vuoksi vaan Teidän takianne, että saisitte elää paremman elämän.

Tämä kaikki on lisännyt myötätuntoni ja eettisyyttäni.

Kärsimys on kasvattanut myötätuntoani. Miten minä olen kärsinyt?

Kivikkoinen on ollut elämäni taival, kun luet, niin pohdi sitä, että kuinka pitkälle itse olisit jaksanut elämänpolkuani kulkea? Lukijalle voin sanoa, että nämä ovat minun kärsimyksiäni ja häpeitäni. Sinulla on omasi, jotka ovat aina henkilökohtaisesti koettuna rankempia, kuin lukea toisen kärsimyksistä.

Näin olen saanut lyhyen elämäni aikana kärsiä, näistä leimoista. Tämä ei ole valitus- tai vuodatuslista vaan kertomus syistä ja seurauksista. Näiden kärismysten välissä, minulla on ollut myös paljon ilon ja onnen hetkiä.

Vasenkätinen, tietäisittepä kuinka vaikeata oli täytekynällä opetella kirjoittamaan, kun käden täytyi olla vinossa asennossa ja siitä huolimatta lopputuloksena oli sotkua. Vasenkätisyys ei ole vieläkään kaikissa kulttuureissa hyväksyttyä. "Vasenkätisyys on turmeltuneisuuden ja syvän pahuuden merkki", sanoi sattuvasti 1800-luvulla elänyt italialainen rikosoppinut Cesare Lombroso. Hän todisti vankiloiden olevan täynnä vasenkätisiä. Vuosisatoja ihmiset ovat tietäneet, että vasenkätiset ovat pahoja ja muita huonompia.”

Lukihäiriö, sitä en toivo kenellekään, sillä en näe omia kirjoitusvirheitäni vaikka kuinka useasti lukisin tekstini, nyt auttaa kirjoittamisessa oikeankielen tarkistus. Kouluaikaan punakynä ei hirveästi auttanut oppimaan ja siitä huolimatta yritän sitkeästi kirjoittaa blogejani.

Lindeman, mustalaisten sukunimi. Keskikoulussa minua kutsuttiin ”Kreivi Pertti Ylermi Lindemaniksi”. Myöhemmin oli vaikeuksia saada tilattua ravintolasta pöytää tai hotellista huonetta sukunimeni vuoksi. Sain kokea rasismin henkilökohtaisesti.

Homoseksuaalisuuteni takia menetin nuoruuteni, rakkauden kokemisen ja melkein henkeni jo 12-vuotiaana, kun ymmärsin rakastavani samaa sukupuolta ja kuulin, että sellaiset laitetaan vankilaan. Soutaisin kotijärven lahdelle veneellä ja hyppäisin veneestä, 12 vuotiaan ajatuksia ja suunnitelma. Kukaan ei olisi saanut tietää itsemurhani syytä, niin kuin ei tiedetä toistenkaan lasten itsemurhan syitä.  Harmi, että jätin sen vain aikomukseksi, mutta valtavasti nuoria on sen toteuttanut. Miltä tuntuikaan katsoa vierestä kun ystävilläni oli rakastetut, joita helliä ja pitää heistä kiinni. Minä olin yksin vuosia ahdistukseni  ja häpeäni kanssa, joka vaikeutti koulunkäyntiäni, untani ja elämäniloa. Ei ollut ketään, kenelle olisin puhunut ja kertonut todellisista tunteistani. Valtava määrä nuoria ja lahjakkaita ihmisiä on tuhottu elämän alkuvaiheessa suvaitsemattomuudella ja se tuho jatkuu tänäkin päivänä. 

Tuhlattu lapsuus ja nuoruus. Aloitin työni jo 9-vuotiaana perheyrityksessämme ja sitä aiemmin osallistuin maatilamme töihin. Koulu- ja opiskelulomat tein töitä parhaimmillaan 24/7 kolme kuukautta putkeen jo 15-vuotiaana. 35-vuotiaana olin tehnyt jo 47:n työvuoden työt. Se ei parantanut tulevaisuuttani, vaan tuhosi lopun elämäni.

Konkurssin tehnyt, muistan hyvin sen seuraavan päivän, kun mietin pitkään Kajaanin kodissani, että uskallanko mennä ulos kaupungille. Kun menin, niin tuttavat eivät enää tervehtineet, vaan käänsivät päänsä. Konkurssiin liittyy myös valitettavan yleinen näkemys, että konkurssin tehnyt on rikollinen. Minunkin kohdalla huhut ja vihjailut, että olisin laittanut muutaman miljoonan syrjään. Se tuntuu todella pahalta kuulla tuttaviltani juoruista, että olisin tehnyt törkeän velallisen rikoksen, kun rikollinen en ole.

Linnakundi, vankilassa kaksi yötä, kylläkin vapaaehtoisesti, mutta pakotettuna josta rikosrekisterimerkintää ei tullut. Minua vaadittiin vannomaan Kajaanin kihlakunnanoikeudessa yrityksemme konkurssipesäluettelo oikeaksi, mutta en voinut sitä tehdä, sillä meidän 700milj.mk:n omaisuus oli rahoittajapankkimme SKOP:n toimesta ja yhtiön KHT-tilintarkastajan avustuksella alennettu 190milj.mk:aan. En vannonut väärää oikeaksi, joten minut laitettiin painostusvankeuteen, eli oikeus määräsi minut selliin, että vahvistaisin vääryyden oikeudessa. Kaksi vuotta olisin siellä saanut elää täydellä ylöspidolla, mutta vain kaksi yötä olin, sillä minulla oli taistelu kesken rikollisia vastaan, mutta puolueetonta ja riippumatonta oikeudenkäyntiä emme koskaan saaneet. Omaisuutemme omistus siirrettiin myöhemmin Luxemburgin veroparatiisiyhtiön omistukseen halvalla Valtiovarainministeri Sauli Niinistön siunausksella. Omaisuudellamme on tienattu yli satamiljoona euroa.

Rikoksenuhri, mutta syyllinen, sen olen saanut kokea karvaasti, että Suomessa 90-luvun pankkkikriisissä uhrattiin meidän suku ja 65.000 muuta yrittäjää. Maan hallituksen talouspolitiikan ja  pankkien ryöstönuhri on luonnollisesti syyllinen menetyksiinsä. Ammattitaidottomat tuomarit tuomitsevat ihmisiä maanpäälliseen kadotuksen, joko tiedostamattaan tai tarkoituksella. Kahdeksan vuotta yritin käydä oikeutta rikollisia ja ryöstäjiä vastaan, mutta KRP:n pitkä ja uuras työkin valui hukkaan. Rikoskomisariot näkivät, että rikos on tapahtunut, mutta syyttäjä ei syyttänyt. Emme saanet edes mahdollisuutta hakea oikeutta tuomioistuimsessa, se meiltä evättiin. Tapahtuneen vääryyden seurauksenai menetin äitini ja kaksi veljeäni.  Yli kaksikymmentä läheistäni haavoittui. Lähes sadan vuoden kovalla työllä hankitun omaisuuden, yrityksen ja kodit menetimme yhdessä päivässä. Talvisodassa menetin vain setäni, mutta tämä "sisällissota" aiheutti enemmän tuhoa ja kärsimystä. 

Velkavanki kahdeksan pitkää vuotta + viiden vuoden velkasaneeraus, ilman kansalaisluottamusta, luottotiedoton. Syrjäytettynä yhteiskunnan ulkopuolelle. Vain rajoitetut oikeudet toimia kansalaisena, ei luottokorttia, ei oikeutta vuokra-asuntoon, ei vakuutuksia, ei puhelinliittymää…ei ei ei, kuin jalkapuuhun sidottuna keskellä toria. Näet elämän ympärilläsi, mutta et voi siihen vapaasti osallistua.

Työtön ja köyhä, elin työttömyyspäivärahalla 1.800mk/kk 1.12.1992-syksyyn 1994. ”Tökärikortti” minulla on vielä tallessa. Tökäripäivänä kävin ostamassa säilykkeitä, että saan varmasti syödä. Kaikki muut kulut jäi maksamatta myös asunnon yhtiövastike, mutta taloyhtiö ei minua kovistellut. Puhelin oli välillä poikki, mutta veljeni maksoivat välillä laskun ja puhelin jälleen toimi. Ystävien luona kävin useasti syömässä. Kajaanin sosiaalitoimisto ei suostunut maksamaan puhelinlaskujani ja yhtiövastikkeita kodistani, vaikka olin tuonut maakuntaan kymmenien miljoonien verotulot.

Kodin menettäminen pakkohuutokaupassa konkurssin jälkeen. Kävin ostamassa Kainuun Sanomat Helsingin rautatieasemalta ja luin siitä itkien kotini pakkohuutokauppailmoituksen Kajaanissa, istuen Kaisaniemen puiston penkillä Kansallisteatterin takana Helsingissä. Kotini sai uudet omistajat 290.000mk:lla, kun ystäväni 20m2 pienempi ja vaatimattomampi asunto myytiin naapurissa samaan aikaan 560.000mk:lla Samalla menetin kotiseutuni Kainuun.

Koditon ja irtolainen, vailla osoitetta, 15.12.1997-30.3.1998, jolloin asuin kahdeksan ystäväni sohvalla Suomessa ja ulkomailla. Luottokelvottoman en saanut vuokrattua asuntoa Suomesta!

Isänmaan menettäminen, kun en saanut luottotietojeni takia vuokra-asuntoa Suomesta ja Sotkamon kunta hylkäsi avunpyyntöni, jossa pyysin, että kunta vuokraisi asunnon ja minä vuokraisin sen kunnalta ja maksaisin kunnalle vuokran. Olin luonut Sotkamon kuntaan satoja pysyviä työpaikkoja ja tuonut kymmeniä miljoonia veromarkkoja, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Vaihtoehdoiksi jäi itsemurha tai maasta muutto ja silloin jouduin muuttamaan pakosta toiseen maahan - Viron Tarttoon 1997.

Toisen kotimaan menettäminen. Olin sopeutunut jo Viron Tarton elämään, kun Kajaanin maistraatilta tuli kirje, että minun on ilmoitettava asuinpaikkani sakon uhalla, jolloin olisin menettänyt KELA kortin, eli minulla ei olisi ollut enää minkäänlaista sosiaaliturvaa. Silloin jouduin pakotettuna muuttamaan Euroopan unioniin kuuluvaan maahan, jolloin pakenin Espanjaan joulukuussa 2000.

Uskonnon menettäminen. Homoilta televisiossa syksyllä 2010, jolloin menetin Räsäsen puheitten takia vielä uskontoni. Se uskonto, jonka minä olin omaksunut oli suvaitsevainen ja rakkautta täynnä, mutta sinä iltana minun annettiin ymmärtää, että se samainen uskonto on suvaitsematon ja vihaa täynnä. Aivan, kuin minä olisin jotenkin huonompi Suomen kansalainen ja vähempi arvoinen hänen Jumalansa Valtakunnassa, kuin Räsänen?  Vihapuhe on Eduskunnassa jatkunut tähän päivään saakka, kun sitä toisten kohdalla yritetään siellä samassa laitoksessa suitsia. Onneksi kohtasin Tartossa Dalai Laman ja löysin buddhalaisuuden.

Armeijan käynnin tarpeettomuus. Olen käynyt armeijan, ilmavoimien viestikoulun erikoiskoulutuksen, jonne oli 307 hakijaa ennen armeijan alkua ja kuusi meitä vain hyväksyttiin. Reserviupseeri kouluun en voinut mennä, koska autoin samalla vanhempiani yritystoiminnassa, jolloin välimatka olisi ollut liian pitkä. (olin perheyrityksessämme töissä jo 9-vuotiaasta lähtien)

Minulla todettiin varusmiesaikana fyysinen sairaus, mutta en halunnut luopua kansalaisvelvollisuuteni täyttämisestä. Sain hiukan helpotusta esim. 30km hiihtolenkillä täyspakkaukseni painoa kevennettiin, mutta rynnäkkökiväärini kannoin. 

Varusmiespalvelusaikaa oli jäljellä vielä puoli vuotta, kun isäni kuoli ja minulle jäi hoidettavaksi kolme perheyritystä. En hakenut vapautusta vaan sovin armeijassa esimiesteni kanssa puhelimen käytöstä ja hiukan pidemmistä lomista, että pystyin hoitamaan yritykset. Palkkasin henkilökuntaa, hoidin lainaneuvottelut, tein markkinointisuunnitelmat, kirjanpidon, verotuksen jne. Varusmiespalveluksen loputtua olin alikersantti, sillä esimieheni oli unohtanut esittää minulle kersantin arvoa. Sain Karjalan lennostossa ainoana mitalin ansiokkaasti suoritetusta varusmiespalveluksesta. Kertausharjoituksiin osallistuin innolla ja olen nyt kersantti. Suoritin velvollisuuteni yhteiskuntaa kohtaan, joka perääntyi, kun siltä apua tarvitsin.

Nuoren eläkeläisen häpeä, eläkkeelle jo 43-vuotiaana. Minulla ei ollut koskaan suunnitelmissani lopettaa työntekoa. Vanhuuden päivien varalle minulla oli suunnitelmissa pyörittää pientä tasokasta hotellia. Töihin minusta ei enää koskaan ole. Todellisuudessa kuolin henkisesti jo syksyllä 1992, kun SKOP oli ryöstänyt meidät –  en halunnut enää elää sen jälkeen, joten kuolin henkisesti jo silloin.

Humalainen selvinpäin, minulla on Menieren tauti, josta johtuen saatan menettää tasapainoaistini yhtäkkiä. Kohtaus saattaa kestää jopa tuntejakin, jolloin ulkopuolelta katsottuna näytän humalaiselta. (onneksi se on nyt kuitenkin laantunut)

Yksinäisyys, se on se olotila, jota olen saanut surukseni elämässäni eniten kokea. Nuoruudessani ystävieni seurassa, jotka eivät olleet yksin, perheyrityksemme Jäätiön Lomakylän kesäyöt, jolloin olin yövartiossa, yksinäiset yöt Kajaanissa, Helsingissä, Tartossa, Espanjassa...Menen nukkumaan yksin, herään yksin, yksin syön aamiaisen, lounaan ja illallisen. Vuoden aikana minulla on ehkä mahdollisuus nauttia muutaman kymmenenä päivänä jonkun seurasta ruokaillessani, muuten seuranani on lehti, kirja tai älypuhelin. Minulla on valtavasti ”ystäviä” ja tuttuja ympäri maailmaa, mutta en keksi heidän joukostaan ketään, jolta voisin kysyä esim. tästä tekstistäni, että onko se asiallinen, en halua vaivata ketään. Kotiseudun ja kotimaan menttämisessä jälkeeni jäi sukulaiset ja läheiseet ystäväni. Pakkomuutot eri maihin tuhosivat elämälle arvokkaat sosiaaliset verkostot.

Nämäkään kärsimykset ja leimat eivät riittäneet elämäni tuhoamisessa, kun lisäksi vietiin vielä kunnia ja maine. Satoja ihmisiä jo 25-vuotta työllistäneen yrityksemme luomisesta, perustamisesta ja toteuttamisesta annettiin kunnia, arvonimi ja palkinnot toisille. Todellinen historiani Kainuun ja Suomen yhteiskunnan hyväksi riistettiin minulta ja palkittiin henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, minkä minä, sukumme ja yhtiökumppanimme olemme tehneet.

Kukaan meistä ei ole yksin leimojensa ja kärsimyksiensä kanssa. Kun laskette yhteen näiden samojen leimojen ja kärsimysten kokijat tämän päivän Suomessa, niin saatte summaksi lähes koko Suomen väestön. Teidän täytyy vain poistaa toisten leimat ja kärsimykset, niin toiset poistavat omanne Teiltä. Elämä on sen jälkeen parempi, onnellisempi ja antoisampi kaikille. Se vaatii vain suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, tasa-arvoa, ymmärrystä, välittämistä, auttamishalua, eli vain muutoksen omassa mielessäsi, ei rahaa tai tavaraa. Avaimet onneen ovat ilmaiset. Sinullakin on joku näistä leimoista otsassasi. Sinäkin olet joutunut jonkun näistä kärsimään.

Eli kaikki meni: koti, kotiseutu, kotimaa, uskonto, rakkaus, ystävät, omaisuus, yritys, terveys ja vielä kunnia varusmiespalveluksesta ja suuryrityksen perustamisesta.

Sen lisäksi menetin vielä uskoni Suomen oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.

Mikä onni, vasta 60-vuotta ja kaiken tämän olen saanut elää ja kokea, niin voisi myös todeta.

Joskus mietin sitä, että Jumala ei ollut luomisessani mukana vaan oli vapaalla ja tähdetkin oli miten sattuu.

Joku voi sanoa, että itse tieni valitsin ja niin sen olen aina tehnyt, mutta useimmiten laittamalla toisten onnen ja hyvinvoinnin etusijalle vaikka sitä ei huomattaisi.

Uskoin ja toivoin, että olisin saanut avoimilla blogeillani Suomea ja maailma paremmaksi, mutta olen saanut huomata, ettei minua kukaan kuule tai ota vakavasti, kun en ole julkisuuden henkilö tai rikollinen. Yritin löytää elämälleni tarkoituksen, mutta en sitä vielä näe? 600.000 kertaa on blogejani luettu Suomessa ja ympäri maailmaa. Kiitos Uudelle Suomelle mahdollisuudesta kirjoittaa, mutta mietin sitä, että olenko täysin turhaa työtä tehnyt?

Jo kahdenkymmen neljän vuoden ajan ainut syy, että olen jaksanut vielä seuraavan päivän on se, että aamuisin olen päättänyt, että yritän kaikkeni auttaa toisia heidän ongelmissaan ja kärsimyksissään sekä olla mahdollisimman ystävällinen ja huomioida toisia ihmisiä ja muita eläviä olentoja.

Onnellisena nukahdan, mutta surullisena herään aamuun – vielä on kestettävä tämäkin päivä. Kuolema minua ei pelota vaan elämä.

Kynttiläni alkaa palamaan loppuun, ja en tahdo enää yksin jaksaa sitä uuteen vaihtaa.

Välittämällä toisista, niin meistäkin saatetaan välittää. 

                                               RAUHALLISTA JOULUNAIKAA KAIKILLE LUKIJOILLENI heart          

]]>
5 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227107-tanaan-taytan-60-vuotta-mutta-kannattiko-nain-pitkalle-jatkaa#comments Elämä Kärsimys Katinkulta Leimat Syntymäpäivä Thu, 01 Dec 2016 04:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227107-tanaan-taytan-60-vuotta-mutta-kannattiko-nain-pitkalle-jatkaa
Näen sen ihmisen olemuksesta, että hän olisi halunnut elää elämänsä toisin http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220645-naen-sen-ihmisen-olemuksesta-etta-han-olisi-halunnut-elaa-elamansa-toisin <p>Jokaisella meistä, jotka synnymme ihmisenä maailmaan on omanlaisensa fyysiset edellytykset elää elämänsä. Me emme voineet itse valita elämämme alkuhetkiä. Meillä ei ollut osaa ei arpaa siihen minkälaisina synnyimme. Me emme voineet valita ihomme väriä, emme maata, emme yhteiskuntaa, emme vanhempiemme varallisuutta, yhteiskunnallista asemaa, emme tulevaa ulkonäköämme, emme voineet valita tulevaisuuttamme &ndash; synnyimme ja haukoimme elämän kehoomme tahtomatta.</p> <p>Meidän syntymämme oli ihme, syntyä ihmisenä, mutta me syntyessämme emme voineet valita, emme päättää, että synnymmekö fyysisesti terveenä vai fyysisesti vajavaisina. Kukaan meistä ei ole syntyessään tähän maailmaan voinut valita fyysistä rakennettaan tai sukupuoltaan.</p> <p><strong>Et Sinä, en Minä, voinut tietää sitä, mitä elämä tuo tullessaan.</strong></p> <p>Me emme voineet ennen syntymää valita ympäristöä, jossa tulemme elämään. Emme voineet valita mitään uskontoa tai poliittista suuntausta, joka luo elämämme edellytykset.</p> <p><strong>Katsokaa muitakin lapsia, kuin omianne,</strong> niin näette vauvojen, lapsien, hymyn ja naurun, ilon ja surun. Viattoman elämän alun, jonka vanhemmat voivat taata onnelliseen tulevaisuuteen tai tuhota sen kaiken. Hyvän ainutkertaisen elämän.</p> <p>Juuri Sinä olisit voinut syntyä varakkaaseen perheeseen. Juuri Sinä olisit voinut syntyä rakastavien vanhempien lapseksi, joka olisi tukenut Sinua elämän iloissa ja karikoissa. Juuri Sinä, olisit voinut syntyä Afrikkaan, kärsien nälkää ja puutetta. Juuri Sinä olisit voinut syntyä terroristien lapsena ja kuolla jo nuorena itsemurhapommittajana.</p> <p><strong>Vauva ei voinut valita syntymäänsä, mutta me aikuiset voimme valita, että minkälaiseen elämään lapsemme syntyvät.</strong></p> <p>Useasti, kun maailmalla kohtaan perheitä vauvojen tai lapsiensa kanssa, niin pohdin sitä, että miten niin kauniista, iloisesta ja elämää täynnä olevasta aikuisen alusta voi kasvaa niin erilaisia ihmisiä; välinpitämättömiä, itserakkaita, omaa etuaan tavoittelevia, suvaitsemattomia, terroristeja, rikollisia, väkivaltaisia&hellip; Yhdessäkään vauvassa ei ole niitä arvottomia siemeniä, vaan aikuiset ne siemenet lasten mieliin istuttavat.</p> <p>Miksi me aikuiset pidämme kiinni uskomuksistamme, joihin ei ole mitään todistettavaa perustetta, kuin vain vanhat kirjoitukset. Miksi me aikuiset syötämme lapsille leivän mukana vihaa, suvaitsemattomuutta, eri arvoisuutta, väkivaltaa ja hyvään elämään kuulumattomia arvoja?</p> <p><strong>Miksi me aikuiset haluamme pitää kiinni sellaisista elämän arvoista, jotka luovat ja tuovat kärsimystä toisille ihmisille?</strong></p> <p>Miksi Me emme halua herätä aamulla iloisella mielellä ilman murheita, vaan haluamme aloittaa uuden päivän luomalla ja tuomalla murheita toisille kanssaihmisille, jotka elävät meidän kanssa tässä samassa ajassa?</p> <p>Miksi lyhyt elämämme, joka kestää vain muutamat kymmenet joulut ja juhannukset, täytyy olla itsemme aiheuttamaa kärsimystä toisille, joka heijastuu meihin itseemme, kuin peilin kuvajainen, ja aiheuttaa meidän oman kärsimyksemme?</p> <p>Se kaikki, minkä me keräämme vilpillisesti toisilta tässä ajassa eläviltä, me menetämme elämämme ajan loputtua &ndash; kuoltuamme. Kaiken sen, jonka toinen vilpillisesti meiltä vie, menettää sen kaiken hänen elämän loputtua &ndash; kuollessaan.</p> <p><strong>Vain hautakivet ja muistosanat meistä hetkeksi jää, kun iäisyys on loputon.</strong></p> <p>Lapsille jää se perintö, jonka loimme. Joko viha, kärsimys tai rakkaus, onnellisuus. Kaunis planeettamme tai tuhottu ainutkertainen Maapallomme.</p> <p>Maailmalla on alkanut heräämään jälleen sotia edeltävä kansallistunne, joka erottaa ihmiset toisistaan, luo eriarvoisuutta ja vihaa, josta seuraa kärsimystä ja enneaikaista kuolemaa. On ihmissieluja, jotka kuvittelevat olevansa kuolemattomia ja fyysisesti vahvoja, mutta ovat henkisti heikkoja, erilaisten ajatussuuntien pauloissa. He tietämättään tuhoavat kaiken hyvän, josta heidän lapsensa olisivat voineet nauttia.</p> <p>Toisaalta viimeisten vuosikymmenten taloudellinen ahneus on luonut valtavasti maailmanlaajuista kärsimystä, jota ei ehkä voi tuhota muulla tavoin, kuin tuhoamalla sen ahneuden perustan, sillä eriarvoisuus on kasvanut sellaiseen mittaan, josta ei voi kehittyä tasa-arvoista yhteiskuntaa?</p> <p>Itse olen vain maatalon poika, joka on nähnyt laajasti elämää, mutta nähnyt myös kuinka karja viedään teuraaksi ja sika ripustetaan jaloistaan roikkumaan ajusillan alle jouluna ja valetaan verestä tyhjäksi. Itse olen sitä verta pitänyt juoksevana lakkaamatta sekoittaen. Verilettuja tehtiin ja joulukinkku paistettiin. Niin loppui sian elämä ja niin loppuu ihmisen elämä. Ei ole eroa kierrätetäänkö ruho vai haudataanko se siunattuun maahan. Ero on vain siinä, että ihminen tappaa eläimen ravinnokseen ja toisen ihmisen valtaa, varallisuutta, uskonnollisia tai muita arvoja tavoitellakseen.&nbsp;</p> <p>Valinnan me teemme sinä aikana, kuin elämme &ndash; emme ennen sitä, emmekä kuolemamme jälkeen.</p> <p><strong>Tässä Sunnuntaisaarnani tänään. Tee itse valintasi &ndash; sen mukaan lapsesi valitsevat elämän suunnan, joka luo ihmiskunnan tulevaisuuden. Valinta on Sinun, ei kenenkään toisen.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisella meistä, jotka synnymme ihmisenä maailmaan on omanlaisensa fyysiset edellytykset elää elämänsä. Me emme voineet itse valita elämämme alkuhetkiä. Meillä ei ollut osaa ei arpaa siihen minkälaisina synnyimme. Me emme voineet valita ihomme väriä, emme maata, emme yhteiskuntaa, emme vanhempiemme varallisuutta, yhteiskunnallista asemaa, emme tulevaa ulkonäköämme, emme voineet valita tulevaisuuttamme – synnyimme ja haukoimme elämän kehoomme tahtomatta.

Meidän syntymämme oli ihme, syntyä ihmisenä, mutta me syntyessämme emme voineet valita, emme päättää, että synnymmekö fyysisesti terveenä vai fyysisesti vajavaisina. Kukaan meistä ei ole syntyessään tähän maailmaan voinut valita fyysistä rakennettaan tai sukupuoltaan.

Et Sinä, en Minä, voinut tietää sitä, mitä elämä tuo tullessaan.

Me emme voineet ennen syntymää valita ympäristöä, jossa tulemme elämään. Emme voineet valita mitään uskontoa tai poliittista suuntausta, joka luo elämämme edellytykset.

Katsokaa muitakin lapsia, kuin omianne, niin näette vauvojen, lapsien, hymyn ja naurun, ilon ja surun. Viattoman elämän alun, jonka vanhemmat voivat taata onnelliseen tulevaisuuteen tai tuhota sen kaiken. Hyvän ainutkertaisen elämän.

Juuri Sinä olisit voinut syntyä varakkaaseen perheeseen. Juuri Sinä olisit voinut syntyä rakastavien vanhempien lapseksi, joka olisi tukenut Sinua elämän iloissa ja karikoissa. Juuri Sinä, olisit voinut syntyä Afrikkaan, kärsien nälkää ja puutetta. Juuri Sinä olisit voinut syntyä terroristien lapsena ja kuolla jo nuorena itsemurhapommittajana.

Vauva ei voinut valita syntymäänsä, mutta me aikuiset voimme valita, että minkälaiseen elämään lapsemme syntyvät.

Useasti, kun maailmalla kohtaan perheitä vauvojen tai lapsiensa kanssa, niin pohdin sitä, että miten niin kauniista, iloisesta ja elämää täynnä olevasta aikuisen alusta voi kasvaa niin erilaisia ihmisiä; välinpitämättömiä, itserakkaita, omaa etuaan tavoittelevia, suvaitsemattomia, terroristeja, rikollisia, väkivaltaisia… Yhdessäkään vauvassa ei ole niitä arvottomia siemeniä, vaan aikuiset ne siemenet lasten mieliin istuttavat.

Miksi me aikuiset pidämme kiinni uskomuksistamme, joihin ei ole mitään todistettavaa perustetta, kuin vain vanhat kirjoitukset. Miksi me aikuiset syötämme lapsille leivän mukana vihaa, suvaitsemattomuutta, eri arvoisuutta, väkivaltaa ja hyvään elämään kuulumattomia arvoja?

Miksi me aikuiset haluamme pitää kiinni sellaisista elämän arvoista, jotka luovat ja tuovat kärsimystä toisille ihmisille?

Miksi Me emme halua herätä aamulla iloisella mielellä ilman murheita, vaan haluamme aloittaa uuden päivän luomalla ja tuomalla murheita toisille kanssaihmisille, jotka elävät meidän kanssa tässä samassa ajassa?

Miksi lyhyt elämämme, joka kestää vain muutamat kymmenet joulut ja juhannukset, täytyy olla itsemme aiheuttamaa kärsimystä toisille, joka heijastuu meihin itseemme, kuin peilin kuvajainen, ja aiheuttaa meidän oman kärsimyksemme?

Se kaikki, minkä me keräämme vilpillisesti toisilta tässä ajassa eläviltä, me menetämme elämämme ajan loputtua – kuoltuamme. Kaiken sen, jonka toinen vilpillisesti meiltä vie, menettää sen kaiken hänen elämän loputtua – kuollessaan.

Vain hautakivet ja muistosanat meistä hetkeksi jää, kun iäisyys on loputon.

Lapsille jää se perintö, jonka loimme. Joko viha, kärsimys tai rakkaus, onnellisuus. Kaunis planeettamme tai tuhottu ainutkertainen Maapallomme.

Maailmalla on alkanut heräämään jälleen sotia edeltävä kansallistunne, joka erottaa ihmiset toisistaan, luo eriarvoisuutta ja vihaa, josta seuraa kärsimystä ja enneaikaista kuolemaa. On ihmissieluja, jotka kuvittelevat olevansa kuolemattomia ja fyysisesti vahvoja, mutta ovat henkisti heikkoja, erilaisten ajatussuuntien pauloissa. He tietämättään tuhoavat kaiken hyvän, josta heidän lapsensa olisivat voineet nauttia.

Toisaalta viimeisten vuosikymmenten taloudellinen ahneus on luonut valtavasti maailmanlaajuista kärsimystä, jota ei ehkä voi tuhota muulla tavoin, kuin tuhoamalla sen ahneuden perustan, sillä eriarvoisuus on kasvanut sellaiseen mittaan, josta ei voi kehittyä tasa-arvoista yhteiskuntaa?

Itse olen vain maatalon poika, joka on nähnyt laajasti elämää, mutta nähnyt myös kuinka karja viedään teuraaksi ja sika ripustetaan jaloistaan roikkumaan ajusillan alle jouluna ja valetaan verestä tyhjäksi. Itse olen sitä verta pitänyt juoksevana lakkaamatta sekoittaen. Verilettuja tehtiin ja joulukinkku paistettiin. Niin loppui sian elämä ja niin loppuu ihmisen elämä. Ei ole eroa kierrätetäänkö ruho vai haudataanko se siunattuun maahan. Ero on vain siinä, että ihminen tappaa eläimen ravinnokseen ja toisen ihmisen valtaa, varallisuutta, uskonnollisia tai muita arvoja tavoitellakseen. 

Valinnan me teemme sinä aikana, kuin elämme – emme ennen sitä, emmekä kuolemamme jälkeen.

Tässä Sunnuntaisaarnani tänään. Tee itse valintasi – sen mukaan lapsesi valitsevat elämän suunnan, joka luo ihmiskunnan tulevaisuuden. Valinta on Sinun, ei kenenkään toisen.

]]>
4 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220645-naen-sen-ihmisen-olemuksesta-etta-han-olisi-halunnut-elaa-elamansa-toisin#comments Elämä Kärsimys Kuolema Onnellisuus Sun, 31 Jul 2016 03:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220645-naen-sen-ihmisen-olemuksesta-etta-han-olisi-halunnut-elaa-elamansa-toisin
Vastoinkäymisen vihollinen on unohdus http://amalyosman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202819-vastoinkaymisen-vihollinen-on-unohdus <p>Maailma on kokenut paljon sotia. Köyhyyttä, kurjuutta ja orjuutta. Kävi tässä mielessä että entä jos kukaan ei olisi kirjoittanut ylös tapahtumia historian saatossa? Tai kertonut perheelleen tai yhteisölleen perimätietona? Emme saisi tietää menneistä sukupolvista. Mutta kuinka paljon tarvitsemme tietoa aiemmista sukupolvista? Uusi sukupolvi haluaa erottua edeltäjistään. Niin on aina ollut. Joten mitä hyötyvät loppu metreissä? Sillä emmehän voida samaistua heidän kokemuksilleen.&nbsp;</p><p>Eikö sodat, erilaiset katastrofit ja elämän murheet yhdistä ihmisryhmiä? Ja tämä yhdistävä tekijä on yksi ihminen joka toimii ihmisryhmän äänenä. Kuten Nelson Mandela, Kunta Kinte ja muut selviytyjät. Nämä henkilöt ovat aikansa symboleita ja heidän kauttaan historia säilötään. Nämä sodan symbolit jäävät elämään kirjoihin. &nbsp;Opimmeko heiltä jotain muuta kuin mitä ovat läpikäyneet? Jokaisessa ajassa on omat murheet ja ilot. Joten ihmiset ovat keskittyneet nykyisiin haasteisiin ja miettivät tulevaa. Historiaa lukiessa selviää missä elinoloissa elivät ja miten tapahtumat etenivät. Mikä oli silloinen polittinen maailmankuva. Sitä sitten verrataan nykyiseen miten olot ovat parantuneet ja arki muuttunut.&nbsp;</p><p>Yksi päivä mekin olemme osa historiaa ja seuraavat sukupolvet vertaavat elämäämme heihin muu saa unohtua. Onko opetus murheiden sattuessa sitten siinä että voimme jakaa kokemuksiamme ja muistella tapahtumia saman kokemuksen käyneiden ihmisryhmän kanssa ja lopulta suuren äänensä antaneen symboli henkilön kautta? Kyseinen henkilö on meille ainutlaatuinen ja tärkeä. Jaamme hänen kanssa jotta saisimme tarinamme kuulluksi. Ettei tulevat sukupolvet unohda. Olemmeko kysyneet miksi koettelemukset ovat niin tärkeitä? Emmehän ole yhtä motivoituneita saamaan ilon ja onnen hetkemme kuulluksi. Onko se kärsimys jota haluamme poistaa muttei pyyhkiä? Eikö tämä sitten johdu siitä ettei ihmisille suru ja kärsimys ole luonnollinen tila?</p><p>Täten kärsimystä on nauhoitettava ja kirjoitettava ylös jotta seuraava sukupolvi olisi ylpeitä meistä ja kärsimyksen läpikäymisestä ja lopulta sen ylipääsemisestä! Sen jälkeen alkaa filosofointi tapahtumasta. Vihdoin on aika seuraavalle askeleelle kohti uudistuksia. Päämääräksi osoittautui ylpeyden ja onnistumisen saavutus jonka avulla heistä kuullaan historian kautta ja niin myös me muut saamme tietää.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailma on kokenut paljon sotia. Köyhyyttä, kurjuutta ja orjuutta. Kävi tässä mielessä että entä jos kukaan ei olisi kirjoittanut ylös tapahtumia historian saatossa? Tai kertonut perheelleen tai yhteisölleen perimätietona? Emme saisi tietää menneistä sukupolvista. Mutta kuinka paljon tarvitsemme tietoa aiemmista sukupolvista? Uusi sukupolvi haluaa erottua edeltäjistään. Niin on aina ollut. Joten mitä hyötyvät loppu metreissä? Sillä emmehän voida samaistua heidän kokemuksilleen. 

Eikö sodat, erilaiset katastrofit ja elämän murheet yhdistä ihmisryhmiä? Ja tämä yhdistävä tekijä on yksi ihminen joka toimii ihmisryhmän äänenä. Kuten Nelson Mandela, Kunta Kinte ja muut selviytyjät. Nämä henkilöt ovat aikansa symboleita ja heidän kauttaan historia säilötään. Nämä sodan symbolit jäävät elämään kirjoihin.  Opimmeko heiltä jotain muuta kuin mitä ovat läpikäyneet? Jokaisessa ajassa on omat murheet ja ilot. Joten ihmiset ovat keskittyneet nykyisiin haasteisiin ja miettivät tulevaa. Historiaa lukiessa selviää missä elinoloissa elivät ja miten tapahtumat etenivät. Mikä oli silloinen polittinen maailmankuva. Sitä sitten verrataan nykyiseen miten olot ovat parantuneet ja arki muuttunut. 

Yksi päivä mekin olemme osa historiaa ja seuraavat sukupolvet vertaavat elämäämme heihin muu saa unohtua. Onko opetus murheiden sattuessa sitten siinä että voimme jakaa kokemuksiamme ja muistella tapahtumia saman kokemuksen käyneiden ihmisryhmän kanssa ja lopulta suuren äänensä antaneen symboli henkilön kautta? Kyseinen henkilö on meille ainutlaatuinen ja tärkeä. Jaamme hänen kanssa jotta saisimme tarinamme kuulluksi. Ettei tulevat sukupolvet unohda. Olemmeko kysyneet miksi koettelemukset ovat niin tärkeitä? Emmehän ole yhtä motivoituneita saamaan ilon ja onnen hetkemme kuulluksi. Onko se kärsimys jota haluamme poistaa muttei pyyhkiä? Eikö tämä sitten johdu siitä ettei ihmisille suru ja kärsimys ole luonnollinen tila?

Täten kärsimystä on nauhoitettava ja kirjoitettava ylös jotta seuraava sukupolvi olisi ylpeitä meistä ja kärsimyksen läpikäymisestä ja lopulta sen ylipääsemisestä! Sen jälkeen alkaa filosofointi tapahtumasta. Vihdoin on aika seuraavalle askeleelle kohti uudistuksia. Päämääräksi osoittautui ylpeyden ja onnistumisen saavutus jonka avulla heistä kuullaan historian kautta ja niin myös me muut saamme tietää. 

]]>
0 http://amalyosman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202819-vastoinkaymisen-vihollinen-on-unohdus#comments Ihmiskunta Kärsimys Symboli Ylpeys Thu, 17 Sep 2015 14:37:58 +0000 Amal Osman http://amalyosman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202819-vastoinkaymisen-vihollinen-on-unohdus
Eläinten kokemuksista eläinten ihmisoikeuksiin http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198687-elainten-kokemuksista <p>Usein kun puhutaan eläinten oikeuksista, ne näyttävät olevan ihmisten oikeuksia joita annetaan eläimille. Joskus tätä tehdään hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi kun<a href="http://www.theguardian.com/world/2008/jun/26/humanrights.animalwelfare"> uutisoidaan siitä että apinoille annetaan ihmisoikeudet</a>.<br /><br />Samoin esimerkiksi maataloudessa hyvinvoivaakin eläintä koskevaksi saatetaan pistää argumentti huijauksesta. Koska esimerkiksi sika ei tiedä kohtaloaan, tämän ruokkiminen luo ilkeän harhan, kyseessä on petos. Eläin luo kokemuksella odotuksia jotka sitten rikotaan ja petetään. (Tähän tekisi miltei mieli rinnastaa Humen kuuluisa kanaesimerkki jossa isäntä heittää joka päivä siemeniä paitsi yhtenä päivänä kirvestä jolla tappaa kanan. Esimerkki koskee toki induktion ongelmaa mutta se kuvaa tämän huijatuksi tulemisen teeman.) Tässä selvästi ei käsitellä eläimen tietoisuutta, koska todennäköisesti eläin saa teurastamolla tainnutuksen ennen kuin tiedostaa vaaraa olevankaan. Vaan sen sijaan ajatellaan että eläimillä olisi abstrakti oikeus olla tulematta huijatuksi.<br /><br />On mielenkiintoista, että asiaa lähestytään analogisuuden kautta. Itse asiassa tähän voidaan ottaa esille kaksi teemaa jotka ovat hyvin yleisiä aikamme näkemyksille luonnosta.<br /><strong>1:</strong> Etenkin humanistien parissa on aivan luvallista että eläimet antropomorfistetaan ihmisenkaltaisiksi. Erityisen vahvasti tämä näkyy eläinten oikeuksiin liittyvässä keskustelussa. Siinä kun korostetaan jonkinlaista fenomenologista vastavuoroisuuskokemusta jonka seurauksena eläimestä tulee hyvin ihmisenkaltainen.<br /><strong>2: </strong>Jos taas puhuu eläinten hyvinvoinnista korostaa helposti enemmän <strong>Thomas Nagelin</strong> ajattelua. Nagel kirjoitti klassikon <em><strong>&quot;What Is It Like to Be a Bat?&quot;</strong></em> jossa hän oli hyvin tiukka siitä että kun eläimen aistijärjestelmät ja muut ovat hyvin erilaiset, on lähinnä antropomorfististen piilo-oletusten siirtelyä kuvitella että voisi lepakon aivoja tutkimalla selivittää miltä lepakosta tuntuu. Siinä korostetaan sitä, että ihminen ei voi tiedostaa ja kokea sitä millaista olisi olla lepakko. Näin eläinten oikeus on enemmän sitä että ihminen kertoo mikä hänelle itselleen on tärkeää ja että hän sitten lokeroi puolustuskyvyttömän eläimen tähän lokeroon.<br /><br />Luonnonsuojelupiireissä ei ole edes hirvittävän tavatonta törmätä ihmiseen joka on samanaikaisesti kumpaakin mieltä. On hyvin vaikeaa nähdä miten tämä on mahdollista. Ymmärrän toki, että Nagelin avulla eläimien tietoisuuteen saadaan helposti &quot;sielullisuutta&quot; koska se kuvastaa eläimen tietoisuutta mysteerinä. Toisaalta taas ihmisenkaltaisuutta tarvitaan jotta voitaisiin olla kommunikaatioyhteydessä eläimiin ja toisaalta laventaa ihmisten oikeuksia eläimille.<br /><br />Toisaalta eläinten hyvinvointikysymyksessä on joka tapauksessa kyse persoonallisuudesta ja arvoista. Tästä hyvänä esimerkkinä<a href="http://yle.fi/uutiset/tutkimus_lihansyojat_esineellistavat_elaimia_vahaisin_tunnontuskin/8002067"> YLE:n uutinen</a> jossa kerrottiin siitä miten lihansyöjät eroavat muista. Perusteluina lihansyömiselle on luonnollisuus, normaalius, tarpeellisuus ja lihan syömisen mukavuus. <em>&quot;Tutkijat panivat merkille, että &quot;neljän n:n&quot; (natural, normal, necessary, nice) porukka esineellistää eläimiä kasvissyöjiä enemmän. Esineellistämisellä viitataan tässä yhteydessä taipumukseen vähätellä eläinten olemusta ajattelevina olentoina.&quot;</em> Tällöin teemat eivät kuitenkaan ole tuossa &quot;luontohipin paradoksissa&quot; vaan siinä että kantana on että tiedetään millä tavalla eläimet kokevat ja sitten tämä tieto on se, että eläimet eivät kärsi relevantisti vaikkapa lihantuotannossa.<br /><br /><strong>Kysymys on itse asiassa haasteellinen, siinä mielessä että on vaikeaa nähdä kumpi teema on oikeassa.</strong><br /><br />Nagelin lähestyminen on tärkeää myös eläinten tietoisuuden tutkimisessa ; Se varoittaa antropomorfismista. Moni lepakkoa katsova ihminen voi kokea samastumiskokemuksia. Ja tätä kautta hän voi kokea kaksisintaista signaalien virtaa, jonka hän käsittelee esimerkiksi fenomenologisessa prosessissa. Nagel muistuttaa että samastumisen kokemus ei tarkoita samaa kuin että kokemus olisi samanlainen tai ymmärretty. Kokemus ymmärryksestä ja todellinen ymmärrys ovat eri asioita. Toisaalta jos katsoo etologiaa, eläinten käyttäytymisen tutkimusta, siinä kuitenkin yritetään valottaa eläinten tietoisuutta niiden omilla ehdoilla. Tällöin haetaan ihmisenkaltaistamisen sijasta lajinmukaisia tarpeita ja lajinmukaista käytöstä.<br /><br />Kuitenkin eläinten tietoisuuden kohdalla ei saisi mennä liian pitkälle. Jos eläimiltä poistetaan tietoisuuden mahdollisuus koska se vaatii antropomorfismia, kielletään potentiaalinen olemassaoleva ilmiö kenties liian tiukasti. Tämänlaisen näkemyksen on esittänyt esimerkiksi <strong>Frans de Waal</strong>. Hänen mukaansa Nagelin esittämä lepakkoesimerkki on hyvä, koska siinä viitataan lepakon aistiominaisuuksiin, joita ihmisillä ei ole. Näin voidaan sanoa että epäanalogisuus johtaa siihen että erottelua on hyvä tehdä. Hän esittää että ihmiset ymmärtävät paremmin toisia ihmisiä kuin lepakoita, ja samaan kulttuuriin ja aatepiiriin kuuluminen parantaa vuorovaikutusta ja ymmärryksen tasoa. Joten samanlaisuus painaa. Tässä mielessä apinoiden ihmisoikeudet eivät enää ole aivan ilmiselvästi naurettavia. Ajatus on siitä hyväksyttävissä, että eläimillä on tiedetysti yhteistä evoluutiopohjaa ihmisten kanssa. Jotain samankaltaisuutta on siis varmasti löydettävissä.<br /><br /><strong>Onko koira siis ihmisen paras ystävä?</strong><br /><br />Ihmiset elävät eläinten kanssa. (Lemmikkieläimet.) Ja lisäksi ne elävät eläinten kautta. (Tuotantomaatalous.) Siksi onkin aivan asiallista miettiä sitä että onko koira todellisuudessa jokin joka kykenee esimerkiksi ystävyyteen. Tähän monilla on ilmiselvä kanta. Ja nämä kannat eivät sitten vain ole kovin yhteneväisiä. Hyvänä esimerkkinä tästä voisin ottaa koirat.<br /><br />Jos otetaan kaksi kristittyä, joista toinen on minun isosisareni ja toinen on <strong>René Descartes</strong>, voidaan huomata tilanne jossa minun isosisareni sanoo että <em>&quot;tottakai koirilla on sielu, sielukkailla olennoilla on sielu&quot;</em>. René Descartes taas oli sitä mieltä että eläimiltä puuttui sielu ja siksi ne olivat enemmänkin mekaanisia laitteita. Niiden kärsimykseltä vaikuttavat äänet olivat vain jotain jotka vertautuivat ruosteisten kellojen nitinään. Molemmat tietenkin elivät oppiensa mukaan. Minun sisareni hemmottelee koiraansa. René Descartes taas leikkeli vaimonsa koiran siilteiksi elävältä. Molemmat pitävät omaa kantaansa ilmiselvyytenä. (Minun kantani on se, että ihmisetkin ovat outoja, ja ystävät ovat lähinnä epäonnituneita koiria.)<br />&nbsp;<br />Tätä asiaa taas voidaan lähestyä monelta kannalta. Osa korostaa erilaisia tietoisuuden tasoja. Siinä yleensä luodaan eroa ihmisten ja muiden lajien välille korostamalla että ihmisen tietoisuus on sen tyylinen että muut eläimet eivät yllä siihen. Mutta&nbsp; osa tyytyy vähempään.<strong> Peter Singer </strong>on korostanut nautintoa ja kärsimystä elämisen perusteemana. Hänestä harrastamme <em>spesismiä</em>, oman lajimme kautta katsomista. Ja tässä vaihtoehtoina näyttävät olevan &quot;joko ihmisenkaltainen tai ei oikeuksia&quot;. Ja toisaalta oikeuksiakin katsotaan ihmisten kautta. (On toki selvää että äänioikeus menisi hukkaan jos se annettaisiin vaikka susille.) Singer korosti että älykkyyden ja tietoisuuden erilaisten portaiden sijaan tulisi katsoa kykeneekö eläin tuntemaan tuskaa ja kipua. Koska Singer on hedonisti ja utilitaristi, ajatus on luonteva.<br /><br /><strong>Perusongelmana onkin se, että jos Thomas Nagel on oikeassa niin emme voisi oikeasti tietää kokeeko vaikkapa koira tuskaa?</strong><br /><br />Onneksi asiasta kuitenkin voi saada vähintään perusteltuja arvauksia. Analogisuus aivotoiminnoissa kertoo taatusti jotain. Etenkin kun se yhdistetään etologiaan eli koirien käyttäytymisestä saatuun tietoon. Emme siis ehkä tiedä miltä tuntuu olla koira mutta voimme olla melko varmoja että koirilla on tunteet. ; Tästä asetelmasta hyvänä esimerkkinä on<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2014072418514950_pr.shtml"> Iltalehden artikkeli, joka herätti vähintään jonkin verran arvokeskustelua</a>. <em>&quot;Tutkijat käyttivät koiran kateellisuuden mittaamiseen samoja menetelmiä kuin ihmisten kateellisuuden tutkimiseen. Tutkijat ovat pohtineet siitä, onko todella näyttöä siitä, että koirat voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Koiran syyllisen oloinen käytös voi olla vain opittua käytöstä, koska se käyttäytyy niin vain ihmisen läsnäollessa. Se ei siis välttämättä kerro koiran oikeasta tunteesta.&quot;</em>&nbsp; <a href="http://www.nytimes.com/2013/10/06/opinion/sunday/dogs-are-people-too.html?pagewanted=all&amp;_r=3&amp;">New York Times uutisoi</a> samoihin tutkimuksiin liittyen. Tutkimuksessa koiria oli laitettu MRI -laitteeseen.<em> &quot;The ability to experience positive emotions, like love and attachment, would mean that dogs have a level of sentience comparable to that of a human child. And this ability suggests a rethinking of how we treat dogs.&quot;</em><br /><br />Se, miten tämänlaisia tuloksia sitten oikein pitäisi tulkita ei ole sekään aivan yksinkertaista. Aiheesta on kirjoitettu neurofilosofinen kiinnostava artikkeli kivun mittaamisesta. <strong>Matthew Stewartin</strong> <em><strong>&quot;fMRI: A Modern Cerebrascope? The Case of Pain&quot; </strong></em>kertoo siitä minkälaisia filosofisia ja tieteellisiä ongelmia tällä on ihmisten kivun mittaamisessa. Koiran kohdalla ne ovat astetta suurempia. Stewart korostaa että fMRI mittaa nesteiden virtaamista aivoista, ei siis edes neuronien toimintaa. Ja tämä on monen mielestä &quot;mutkan takaa mittaamista&quot;. Ja tällä saadaan paljon mielenkiintoista dataa. Ne kuvaavat kuitenkin paremmin sitä että jokin tiedetään kivuksi ja sitten katsotaan kivun mekaniikkaa. <em>&quot;despite all the problems with fMRI techniques in studying pain, there are many things they can still show us about pain, pain processing and pain inhibition&quot; </em>Toisin sanoen se ei niinkään mittaa kipua kuin sitä miten ihmiset prosessoivat kipua. Tästä on kuitenkin luonnollisesti apua konseptualisoinnissa. Jos ei muuten, niin kaikkien mallien olisi jotenkin kyettävä koherentisoimaan itsensä fMRI:n tuomien havaintojen kanssa. Syvin ero on juuri siinä että fMRI kuitenkin pakotetusti mittaa toimintaa eikä fenomenologisia subjektiivisia tiloja <em>&quot;To define pain in terms of pain activity, and not in terms of phenomenological feel, flies in the face of decades of philosophical tradition and argumentation.&quot; </em>On väärin esittää että täydellinen tiedon puute olisi samaa kuin mysteerisyys. Emme tiedä miltä tuntuu olla koira mutta näillä mittauksilla on jotain arvoa.<br /><br /><strong>Asiaa voisi syventää vielä tietoisuuden ja tuskan kokemisen teemoilla.</strong><br /><br />Asian syventämiseksi ajattelin ottaa muutamia teemoja. Ja niiden punnitseminen on helpoin lähestyä debatin kautta. Koska vastakkain on erilaisia puolia, voidaan niiden avulla selvittää miten argumentit eläinten kärsimyksestä ja oikeudesta menevät. Jos otetaan tässä vastakkain näkemys jossa eläimillä on relevantin tuskan kokemista varten tietoisuus ja se että eläimillä ei ole sellaista. (Nagelin näkemys ohitetaan tai irrelevantisoidaan näissä molemmissa. Se yhdistää niitä, erimielisyydestä huolimatta.)<br /><br />On hyvä aloittaa lihansyöntiä oikeuttavalta pohjalta. Tästä pohjasta saadaan helposti vankan kristillinen. Jos otetaan teemaksi Descartesin linja, voidaan napata esille vaikka <strong>Pekka Reinikaisen</strong> <em><strong>&quot;Unohdettu Genesis&quot;</strong></em>, jossa kaiken evoluutioteorian päihittämisen lisäksi opimme että eläinten kärsimyksistä puhuminen ei ole relevanttia koska niillä ei ole sielua. <em>&quot;Eläimillä ei ole vapaata tahtoa, eivätkä ne voi langeta syntiin, joten niiden kuolemasta puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista.&quot;</em><br /><br />Astetta sofistikoituneemman esityksen samasta asiasta - ja suunnilleen samalla sisällöllä - saa <strong>William Lane Craigilta</strong>. <a href="http://www.reasonablefaith.org/natures-flaws-and-cruelties">Hän kirjoitti näkemyksistään</a> otsikolla <em><strong>&quot;Nature&rsquo;s Flaws and Cruelties&quot;</strong></em>. Hän viittaa <strong>Michael Murrayn</strong> teokseen<em><strong> &quot;Nature Red in Tooth and Claw: Theism and the Problem of Animal Suffering&quot;</strong></em> jossa tietoisuus jaotellaan kolmeen osaan: (1) Refleksientaso ; Alkeellisimmalla tasolla on pelkkiä neuroneita jotka saavat aikaan spontaaneja reaktioita. (2) Kivun tunteminen ; subjektiivinen kärsimyksen kokeminen, kipuilu. (3) Tuskan kokeminen ; Korkeamman tason toiminta, itsetietoisuus joka tiedostaa tuskan tiedostamisen. Craigin argumentti nojautuu siihen että eläimet eivät voi kokea tuskaa, joten niiden kärsimys ei ole malliltaan merkittävää, eikä siksi osu pahan ongelman ytimeen.<em> &quot;For the awareness that one is oneself in pain requires self-awareness, which is centered in the pre-frontal cortex of the brain - a section of the brain which is missing in all animals except for the humanoid primates. Thus, amazingly, even though animals may experience pain, they are not aware of being in pain. God in His mercy has apparently spared animals the awareness of pain. This is a tremendous comfort to us pet owners. For even though your dog or cat may be in pain, it really isn&#39;t aware of it and so doesn&#39;t suffer as you would if you were in pain.&quot;</em><br /><br /><strong>P. Z. Myersin</strong> kritiikki asiasta <a href="http://scienceblogs.com/pharyngula/2011/11/08/william-lane-craig-and-the-pro/">on melko kiinnostavaa luettavaa</a>. Hän kuvaa teoriaa varsin häijysti ; <em>&quot;Basically Craig is saying that animals don&#39;t feel the same kind of pain as humans. This is what a sociopath would say in order to justify the torture of small animals.&quot; </em>Eli argumentti nähdään jonain jolla sosiopaatti oikeuttaisi eläinrääkkäyksen. Hänhän ei aikaansaa mitään merkittävää aitoa ja relevanttia tuskaa. Relevantti kulma asiaan tulee kuitenkin leimaavien sanojen sijaan tosiasioista. <em>&quot;I&#39;ve personally done histological work and surgery on the prefrontal cortex of cats, many years ago, and you can find papers describing the prefrontal cortex of opossums, and just about any common mammal you can think of. Craig has made a truly bizarre claim, like declaring that only people have noses&quot;</em> Eli vaikka Craigin logiikka oli periaatteessa hyvä ; Hän nojasi siihen että aivoissa olisi eroja ja näiden erojen johdosta eläimillä ei olisi kykyä kokea relevanttia tuskaa. Mutta sitten nämä erot eivät olekaan olemassa kun aivoja katsotaan. Ja kun aivoista saatua dataa yhdistetään etologiaan, eli eläinten käyttäytymiseen, tuskan kokemus vahvistuu. <em>&quot;it&#39;s hard to argue that chimpanzees aren&#39;t also aware - they exhibit all the signs of stress, of learning aversion, of memory and recall of unpleasant experiences, and their behavior is identical to ours: they make it known that they don&#39;t like needles or fear snakes or suffer pain and distress at their discomfort and the discomfort of others. And if you admit chimps, where do you draw the line? Dogs also exhibit all of those behaviors; they even show empathy when people are injured or unhappy.&quot;</em><br /><br />Craigin ja Murrayn yhteistyö <a href="http://stephenlaw.blogspot.fi/2014/03/post-by-phil-and-monica-halper-re.html">kinnitti myös</a> <strong>Stephen<em> </em>Law:</strong>n huomion. Hän lähestyi sitä hieman erilaiselta kantilta. Ei eläimien vaan ihmisten kautta. Lawn kuvaus tilanteesta on Myersin vastaavaa vähemmän pejoratiivinen. Alkeelliset tietoisuutta voidaan verrata refleksiin ja stimulaatioon, joka taas on erotettava tietoiseen mieleen tulevasta aidosta tuskasta. <em>&quot;On the most fundamental level there&rsquo;s simply the reaction to stimuli, such as an amoeba exhibits when you poke it with a needle. It doesn&rsquo;t really feel pain. There&rsquo;s a second level of pain awareness which sentient animals have, which is an experience of pain. And animals like horses, dogs, and cats would experience this second level pain awareness. But they do not experience a third level pain awareness, which is the awareness of second order pain, that is, the awareness that one is oneself in pain. For that sort of pain awareness requires self-awareness, and this is centered in the pre-frontal cortex (PFC) of the brain, a section of the brain that is missing in all animals except for the higher primates and human beings. And therefore, even though animals are in pain, they aren&rsquo;t aware of it.&quot;</em><br /><br />Lawn tekstin sisällön voi kaiken kaikkiaan tiivistää siihen, että Craigin argumentin heikkous on neljässä kohdassa. Ja nämä eivät ole pieniä detaljeja ; Ne ovat argumentin suurien linjojen ytimessä. Ja siksi puute jo yhdessä kohdassa olisi jotain jonka kautta olisi aivan perusteltua nähdä asia aivan eri tavoin kuin Craig. Kaikkien neljän jälkeen argumentti ei suoraan sanoen toimi aivotieteen tasolla käytännössä ollenkaan. Yhtään perusteltua yhteyttä asioiden välillä ei ole. Ja Craigin argumentti nojaa niiden varaan.<br /><strong>1: </strong>Monilla eläimillä on aivojen kohta jonka Craig liittää tietoisen tuskan kokemiseen, ihmisillä on vain eroja tämän alueen toiminnassa. Josta on iso askel väittää että toiminto olisi aivan erilainen.<em> &quot;So all the paper is saying is that the rat lacks some sections of the PFC that are present in other primates. And of that region, the paper says we can&rsquo;t use the rat model for function and dysfunction, yet Murray appeals to dysfunction.&quot;</em><br /><strong>2: </strong>Kyseinen aivojen alue<a href="http://www.scientificamerican.com/article/self-awareness-with-a-simple-brain/?page=2"> ei ole tarpeellinen tuskan kokemiseen</a>. Siksi esimerkiksi<a href="http://cdp.sagepub.com/content/14/1/19.abstract"> delfiinit pärjäävät</a> hirveän hyvin kognitiivisuutta ja tietoisuuden tasoa testaavissa kokeissa vaikka niiden aivot ovat hyvinkin erilaiset kuin ihmisillä.<br /><strong>3: </strong>Tosiasiassa eläinten tietoisuutta selvitetään esimerkiksi peilikokeella. Kokeella jossa eläinten eteen laitetaan peili ja katsotaan sen käytöksestä tunnistaako se itsensä heijastuksesta vai luuleeko sitä toiseksi saman lajin yksilöksi. Monet eläimet selviävät peilitestistä. Muun muassa harakat.<br /><strong>4: </strong>Murray, jonka argumenttiin Craig nojautuu, on sisäisesti ristiriitainen omissa argumenttiehdoissaan. Nimittäin aivovammautuneita ihmisiä Murray ei käsittele ollenkaan samalla tavalla kuin eläimiä joilla sama aivojen alue on erilainen eikä täysin tuhoutunut.<em> &quot;More importantly Murray is using inconsistent criteria. He&rsquo;s saying that the lobotomized patients had damage to the PFC but did not state which sections of the PFC were damaged. At best Murray might argue that some animals don&rsquo;t have all the same regions as humans, but then he needs to show his patients had those regions damaged; he did not do this.&quot;</em><br /><br />Rottiin keskittyneenä Craigilla olikin kieltämätt haasteita. <a href="http://www.brucekalexander.com/index.php">Rottien käytöksessä on havaittu</a> sosiaalisia puolia joita ei ole osattu ottaa huomioon vanhoissa koejärjestelyissä. huumeita koskevissa tutkimuksissa ongelmana on ollut se, että <strong>Skinnerin</strong> laatikossa rotat ovat olleet toisistaan erillään. Ja näin ne on saatu addiktoitumaan huumeista hyvinkin rajusti. Jopa ruoka jätetään syömättä. Kuitenkin on havaittu että seurassa huumeet eivät vaikuta rottiin ollenkaan samalla tavalla. Eläimillä on siis hyvinkin mutkikkaat tavat kärsiä. Rotat kärsivät henkistä tuskaa ja tämä altistaa ne narkomanialle. ; Jo tämä yksinään korostaa että rotat eivät ole pelkästään kipuun reagoivia olentoja vaan ne voivat kokea tiedostettua kärsimystä.<br /><br />Mielestäni on kiinnostavaa että eläinten kriteereiden osuvuutta testataan vertaamalla niitä ihmisten vastaavaan. Tätä varten kelpaa esimerkiksi näppärä klassikkotesti nimeltä <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sally%E2%80%93Anne_test">Sally Anne -test</a> mittaa kykyä erottaa muut, paitsi yksilöiksi, myös toisistaan erillisiksi yksilöiksi. Eli kyky tietää mitä toiset tietävät tai eivät voi tietää on hyvin jaoteltu. Testissä onnistuu jos tiedostaa että sivusta seuratun Sallyn tiedot asioista voivat olla erilaiset kuin sivusta seuratut Annen tiedot. Esimerkiksi <strong>Daniel Povinellin</strong> tutkimuksien mukaan apinat eivät näytä ymmärtävän että muiden tiedot muuttuvat jos niiden päähän vedetään läpinäkymätön pussi. Sivustaseuraava apina ei siis ymmärrä näkemisen ja tietämisen yhteyttä toisilla yksilöillä. Tämä aivan varmasti toimii sen suuntaisena todisteena että apinoiden tietoisuus ei ole samalla tolalla kuin ihmisten. Kuitenkin sitten samalla jouduttaisiin tunnustamaan että pienet lapset ja autistit - joihin moni liittää sielun, perisynnin ja muun vastaavat -&nbsp; eivät myöskään selviä Sally Anne -testistä. Harva kuitenkaan kiistäisi samassa testituloksessa epäonnistumisen vuoksi oikeuksia autisteilta. (Jotka tiettävästi kokevat ihan oikeaa tuskaa, joskaan eivät oikein osaa jakaa sitä muiden kanssa.)<br /><br />Selvästi punnitseminen on hyvin vaikeaa. Vähin mitä voidaan sanoa on se, että ei ole mitenkään ilmiselvää miltä tuntuu olla simpanssi, apina, lihasika tai koira. Mutta ei se kuitenkaan ihan pelkkää arvailuakaan ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Usein kun puhutaan eläinten oikeuksista, ne näyttävät olevan ihmisten oikeuksia joita annetaan eläimille. Joskus tätä tehdään hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi kun uutisoidaan siitä että apinoille annetaan ihmisoikeudet.

Samoin esimerkiksi maataloudessa hyvinvoivaakin eläintä koskevaksi saatetaan pistää argumentti huijauksesta. Koska esimerkiksi sika ei tiedä kohtaloaan, tämän ruokkiminen luo ilkeän harhan, kyseessä on petos. Eläin luo kokemuksella odotuksia jotka sitten rikotaan ja petetään. (Tähän tekisi miltei mieli rinnastaa Humen kuuluisa kanaesimerkki jossa isäntä heittää joka päivä siemeniä paitsi yhtenä päivänä kirvestä jolla tappaa kanan. Esimerkki koskee toki induktion ongelmaa mutta se kuvaa tämän huijatuksi tulemisen teeman.) Tässä selvästi ei käsitellä eläimen tietoisuutta, koska todennäköisesti eläin saa teurastamolla tainnutuksen ennen kuin tiedostaa vaaraa olevankaan. Vaan sen sijaan ajatellaan että eläimillä olisi abstrakti oikeus olla tulematta huijatuksi.

On mielenkiintoista, että asiaa lähestytään analogisuuden kautta. Itse asiassa tähän voidaan ottaa esille kaksi teemaa jotka ovat hyvin yleisiä aikamme näkemyksille luonnosta.
1: Etenkin humanistien parissa on aivan luvallista että eläimet antropomorfistetaan ihmisenkaltaisiksi. Erityisen vahvasti tämä näkyy eläinten oikeuksiin liittyvässä keskustelussa. Siinä kun korostetaan jonkinlaista fenomenologista vastavuoroisuuskokemusta jonka seurauksena eläimestä tulee hyvin ihmisenkaltainen.
2: Jos taas puhuu eläinten hyvinvoinnista korostaa helposti enemmän Thomas Nagelin ajattelua. Nagel kirjoitti klassikon "What Is It Like to Be a Bat?" jossa hän oli hyvin tiukka siitä että kun eläimen aistijärjestelmät ja muut ovat hyvin erilaiset, on lähinnä antropomorfististen piilo-oletusten siirtelyä kuvitella että voisi lepakon aivoja tutkimalla selivittää miltä lepakosta tuntuu. Siinä korostetaan sitä, että ihminen ei voi tiedostaa ja kokea sitä millaista olisi olla lepakko. Näin eläinten oikeus on enemmän sitä että ihminen kertoo mikä hänelle itselleen on tärkeää ja että hän sitten lokeroi puolustuskyvyttömän eläimen tähän lokeroon.

Luonnonsuojelupiireissä ei ole edes hirvittävän tavatonta törmätä ihmiseen joka on samanaikaisesti kumpaakin mieltä. On hyvin vaikeaa nähdä miten tämä on mahdollista. Ymmärrän toki, että Nagelin avulla eläimien tietoisuuteen saadaan helposti "sielullisuutta" koska se kuvastaa eläimen tietoisuutta mysteerinä. Toisaalta taas ihmisenkaltaisuutta tarvitaan jotta voitaisiin olla kommunikaatioyhteydessä eläimiin ja toisaalta laventaa ihmisten oikeuksia eläimille.

Toisaalta eläinten hyvinvointikysymyksessä on joka tapauksessa kyse persoonallisuudesta ja arvoista. Tästä hyvänä esimerkkinä YLE:n uutinen jossa kerrottiin siitä miten lihansyöjät eroavat muista. Perusteluina lihansyömiselle on luonnollisuus, normaalius, tarpeellisuus ja lihan syömisen mukavuus. "Tutkijat panivat merkille, että "neljän n:n" (natural, normal, necessary, nice) porukka esineellistää eläimiä kasvissyöjiä enemmän. Esineellistämisellä viitataan tässä yhteydessä taipumukseen vähätellä eläinten olemusta ajattelevina olentoina." Tällöin teemat eivät kuitenkaan ole tuossa "luontohipin paradoksissa" vaan siinä että kantana on että tiedetään millä tavalla eläimet kokevat ja sitten tämä tieto on se, että eläimet eivät kärsi relevantisti vaikkapa lihantuotannossa.

Kysymys on itse asiassa haasteellinen, siinä mielessä että on vaikeaa nähdä kumpi teema on oikeassa.

Nagelin lähestyminen on tärkeää myös eläinten tietoisuuden tutkimisessa ; Se varoittaa antropomorfismista. Moni lepakkoa katsova ihminen voi kokea samastumiskokemuksia. Ja tätä kautta hän voi kokea kaksisintaista signaalien virtaa, jonka hän käsittelee esimerkiksi fenomenologisessa prosessissa. Nagel muistuttaa että samastumisen kokemus ei tarkoita samaa kuin että kokemus olisi samanlainen tai ymmärretty. Kokemus ymmärryksestä ja todellinen ymmärrys ovat eri asioita. Toisaalta jos katsoo etologiaa, eläinten käyttäytymisen tutkimusta, siinä kuitenkin yritetään valottaa eläinten tietoisuutta niiden omilla ehdoilla. Tällöin haetaan ihmisenkaltaistamisen sijasta lajinmukaisia tarpeita ja lajinmukaista käytöstä.

Kuitenkin eläinten tietoisuuden kohdalla ei saisi mennä liian pitkälle. Jos eläimiltä poistetaan tietoisuuden mahdollisuus koska se vaatii antropomorfismia, kielletään potentiaalinen olemassaoleva ilmiö kenties liian tiukasti. Tämänlaisen näkemyksen on esittänyt esimerkiksi Frans de Waal. Hänen mukaansa Nagelin esittämä lepakkoesimerkki on hyvä, koska siinä viitataan lepakon aistiominaisuuksiin, joita ihmisillä ei ole. Näin voidaan sanoa että epäanalogisuus johtaa siihen että erottelua on hyvä tehdä. Hän esittää että ihmiset ymmärtävät paremmin toisia ihmisiä kuin lepakoita, ja samaan kulttuuriin ja aatepiiriin kuuluminen parantaa vuorovaikutusta ja ymmärryksen tasoa. Joten samanlaisuus painaa. Tässä mielessä apinoiden ihmisoikeudet eivät enää ole aivan ilmiselvästi naurettavia. Ajatus on siitä hyväksyttävissä, että eläimillä on tiedetysti yhteistä evoluutiopohjaa ihmisten kanssa. Jotain samankaltaisuutta on siis varmasti löydettävissä.

Onko koira siis ihmisen paras ystävä?

Ihmiset elävät eläinten kanssa. (Lemmikkieläimet.) Ja lisäksi ne elävät eläinten kautta. (Tuotantomaatalous.) Siksi onkin aivan asiallista miettiä sitä että onko koira todellisuudessa jokin joka kykenee esimerkiksi ystävyyteen. Tähän monilla on ilmiselvä kanta. Ja nämä kannat eivät sitten vain ole kovin yhteneväisiä. Hyvänä esimerkkinä tästä voisin ottaa koirat.

Jos otetaan kaksi kristittyä, joista toinen on minun isosisareni ja toinen on René Descartes, voidaan huomata tilanne jossa minun isosisareni sanoo että "tottakai koirilla on sielu, sielukkailla olennoilla on sielu". René Descartes taas oli sitä mieltä että eläimiltä puuttui sielu ja siksi ne olivat enemmänkin mekaanisia laitteita. Niiden kärsimykseltä vaikuttavat äänet olivat vain jotain jotka vertautuivat ruosteisten kellojen nitinään. Molemmat tietenkin elivät oppiensa mukaan. Minun sisareni hemmottelee koiraansa. René Descartes taas leikkeli vaimonsa koiran siilteiksi elävältä. Molemmat pitävät omaa kantaansa ilmiselvyytenä. (Minun kantani on se, että ihmisetkin ovat outoja, ja ystävät ovat lähinnä epäonnituneita koiria.)
 
Tätä asiaa taas voidaan lähestyä monelta kannalta. Osa korostaa erilaisia tietoisuuden tasoja. Siinä yleensä luodaan eroa ihmisten ja muiden lajien välille korostamalla että ihmisen tietoisuus on sen tyylinen että muut eläimet eivät yllä siihen. Mutta  osa tyytyy vähempään. Peter Singer on korostanut nautintoa ja kärsimystä elämisen perusteemana. Hänestä harrastamme spesismiä, oman lajimme kautta katsomista. Ja tässä vaihtoehtoina näyttävät olevan "joko ihmisenkaltainen tai ei oikeuksia". Ja toisaalta oikeuksiakin katsotaan ihmisten kautta. (On toki selvää että äänioikeus menisi hukkaan jos se annettaisiin vaikka susille.) Singer korosti että älykkyyden ja tietoisuuden erilaisten portaiden sijaan tulisi katsoa kykeneekö eläin tuntemaan tuskaa ja kipua. Koska Singer on hedonisti ja utilitaristi, ajatus on luonteva.

Perusongelmana onkin se, että jos Thomas Nagel on oikeassa niin emme voisi oikeasti tietää kokeeko vaikkapa koira tuskaa?

Onneksi asiasta kuitenkin voi saada vähintään perusteltuja arvauksia. Analogisuus aivotoiminnoissa kertoo taatusti jotain. Etenkin kun se yhdistetään etologiaan eli koirien käyttäytymisestä saatuun tietoon. Emme siis ehkä tiedä miltä tuntuu olla koira mutta voimme olla melko varmoja että koirilla on tunteet. ; Tästä asetelmasta hyvänä esimerkkinä on Iltalehden artikkeli, joka herätti vähintään jonkin verran arvokeskustelua. "Tutkijat käyttivät koiran kateellisuuden mittaamiseen samoja menetelmiä kuin ihmisten kateellisuuden tutkimiseen. Tutkijat ovat pohtineet siitä, onko todella näyttöä siitä, että koirat voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää. Koiran syyllisen oloinen käytös voi olla vain opittua käytöstä, koska se käyttäytyy niin vain ihmisen läsnäollessa. Se ei siis välttämättä kerro koiran oikeasta tunteesta."  New York Times uutisoi samoihin tutkimuksiin liittyen. Tutkimuksessa koiria oli laitettu MRI -laitteeseen. "The ability to experience positive emotions, like love and attachment, would mean that dogs have a level of sentience comparable to that of a human child. And this ability suggests a rethinking of how we treat dogs."

Se, miten tämänlaisia tuloksia sitten oikein pitäisi tulkita ei ole sekään aivan yksinkertaista. Aiheesta on kirjoitettu neurofilosofinen kiinnostava artikkeli kivun mittaamisesta. Matthew Stewartin "fMRI: A Modern Cerebrascope? The Case of Pain" kertoo siitä minkälaisia filosofisia ja tieteellisiä ongelmia tällä on ihmisten kivun mittaamisessa. Koiran kohdalla ne ovat astetta suurempia. Stewart korostaa että fMRI mittaa nesteiden virtaamista aivoista, ei siis edes neuronien toimintaa. Ja tämä on monen mielestä "mutkan takaa mittaamista". Ja tällä saadaan paljon mielenkiintoista dataa. Ne kuvaavat kuitenkin paremmin sitä että jokin tiedetään kivuksi ja sitten katsotaan kivun mekaniikkaa. "despite all the problems with fMRI techniques in studying pain, there are many things they can still show us about pain, pain processing and pain inhibition" Toisin sanoen se ei niinkään mittaa kipua kuin sitä miten ihmiset prosessoivat kipua. Tästä on kuitenkin luonnollisesti apua konseptualisoinnissa. Jos ei muuten, niin kaikkien mallien olisi jotenkin kyettävä koherentisoimaan itsensä fMRI:n tuomien havaintojen kanssa. Syvin ero on juuri siinä että fMRI kuitenkin pakotetusti mittaa toimintaa eikä fenomenologisia subjektiivisia tiloja "To define pain in terms of pain activity, and not in terms of phenomenological feel, flies in the face of decades of philosophical tradition and argumentation." On väärin esittää että täydellinen tiedon puute olisi samaa kuin mysteerisyys. Emme tiedä miltä tuntuu olla koira mutta näillä mittauksilla on jotain arvoa.

Asiaa voisi syventää vielä tietoisuuden ja tuskan kokemisen teemoilla.

Asian syventämiseksi ajattelin ottaa muutamia teemoja. Ja niiden punnitseminen on helpoin lähestyä debatin kautta. Koska vastakkain on erilaisia puolia, voidaan niiden avulla selvittää miten argumentit eläinten kärsimyksestä ja oikeudesta menevät. Jos otetaan tässä vastakkain näkemys jossa eläimillä on relevantin tuskan kokemista varten tietoisuus ja se että eläimillä ei ole sellaista. (Nagelin näkemys ohitetaan tai irrelevantisoidaan näissä molemmissa. Se yhdistää niitä, erimielisyydestä huolimatta.)

On hyvä aloittaa lihansyöntiä oikeuttavalta pohjalta. Tästä pohjasta saadaan helposti vankan kristillinen. Jos otetaan teemaksi Descartesin linja, voidaan napata esille vaikka Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis", jossa kaiken evoluutioteorian päihittämisen lisäksi opimme että eläinten kärsimyksistä puhuminen ei ole relevanttia koska niillä ei ole sielua. "Eläimillä ei ole vapaata tahtoa, eivätkä ne voi langeta syntiin, joten niiden kuolemasta puhuminen ei ole tarkoituksenmukaista."

Astetta sofistikoituneemman esityksen samasta asiasta - ja suunnilleen samalla sisällöllä - saa William Lane Craigilta. Hän kirjoitti näkemyksistään otsikolla "Nature’s Flaws and Cruelties". Hän viittaa Michael Murrayn teokseen "Nature Red in Tooth and Claw: Theism and the Problem of Animal Suffering" jossa tietoisuus jaotellaan kolmeen osaan: (1) Refleksientaso ; Alkeellisimmalla tasolla on pelkkiä neuroneita jotka saavat aikaan spontaaneja reaktioita. (2) Kivun tunteminen ; subjektiivinen kärsimyksen kokeminen, kipuilu. (3) Tuskan kokeminen ; Korkeamman tason toiminta, itsetietoisuus joka tiedostaa tuskan tiedostamisen. Craigin argumentti nojautuu siihen että eläimet eivät voi kokea tuskaa, joten niiden kärsimys ei ole malliltaan merkittävää, eikä siksi osu pahan ongelman ytimeen. "For the awareness that one is oneself in pain requires self-awareness, which is centered in the pre-frontal cortex of the brain - a section of the brain which is missing in all animals except for the humanoid primates. Thus, amazingly, even though animals may experience pain, they are not aware of being in pain. God in His mercy has apparently spared animals the awareness of pain. This is a tremendous comfort to us pet owners. For even though your dog or cat may be in pain, it really isn't aware of it and so doesn't suffer as you would if you were in pain."

P. Z. Myersin kritiikki asiasta on melko kiinnostavaa luettavaa. Hän kuvaa teoriaa varsin häijysti ; "Basically Craig is saying that animals don't feel the same kind of pain as humans. This is what a sociopath would say in order to justify the torture of small animals." Eli argumentti nähdään jonain jolla sosiopaatti oikeuttaisi eläinrääkkäyksen. Hänhän ei aikaansaa mitään merkittävää aitoa ja relevanttia tuskaa. Relevantti kulma asiaan tulee kuitenkin leimaavien sanojen sijaan tosiasioista. "I've personally done histological work and surgery on the prefrontal cortex of cats, many years ago, and you can find papers describing the prefrontal cortex of opossums, and just about any common mammal you can think of. Craig has made a truly bizarre claim, like declaring that only people have noses" Eli vaikka Craigin logiikka oli periaatteessa hyvä ; Hän nojasi siihen että aivoissa olisi eroja ja näiden erojen johdosta eläimillä ei olisi kykyä kokea relevanttia tuskaa. Mutta sitten nämä erot eivät olekaan olemassa kun aivoja katsotaan. Ja kun aivoista saatua dataa yhdistetään etologiaan, eli eläinten käyttäytymiseen, tuskan kokemus vahvistuu. "it's hard to argue that chimpanzees aren't also aware - they exhibit all the signs of stress, of learning aversion, of memory and recall of unpleasant experiences, and their behavior is identical to ours: they make it known that they don't like needles or fear snakes or suffer pain and distress at their discomfort and the discomfort of others. And if you admit chimps, where do you draw the line? Dogs also exhibit all of those behaviors; they even show empathy when people are injured or unhappy."

Craigin ja Murrayn yhteistyö kinnitti myös Stephen Law:n huomion. Hän lähestyi sitä hieman erilaiselta kantilta. Ei eläimien vaan ihmisten kautta. Lawn kuvaus tilanteesta on Myersin vastaavaa vähemmän pejoratiivinen. Alkeelliset tietoisuutta voidaan verrata refleksiin ja stimulaatioon, joka taas on erotettava tietoiseen mieleen tulevasta aidosta tuskasta. "On the most fundamental level there’s simply the reaction to stimuli, such as an amoeba exhibits when you poke it with a needle. It doesn’t really feel pain. There’s a second level of pain awareness which sentient animals have, which is an experience of pain. And animals like horses, dogs, and cats would experience this second level pain awareness. But they do not experience a third level pain awareness, which is the awareness of second order pain, that is, the awareness that one is oneself in pain. For that sort of pain awareness requires self-awareness, and this is centered in the pre-frontal cortex (PFC) of the brain, a section of the brain that is missing in all animals except for the higher primates and human beings. And therefore, even though animals are in pain, they aren’t aware of it."

Lawn tekstin sisällön voi kaiken kaikkiaan tiivistää siihen, että Craigin argumentin heikkous on neljässä kohdassa. Ja nämä eivät ole pieniä detaljeja ; Ne ovat argumentin suurien linjojen ytimessä. Ja siksi puute jo yhdessä kohdassa olisi jotain jonka kautta olisi aivan perusteltua nähdä asia aivan eri tavoin kuin Craig. Kaikkien neljän jälkeen argumentti ei suoraan sanoen toimi aivotieteen tasolla käytännössä ollenkaan. Yhtään perusteltua yhteyttä asioiden välillä ei ole. Ja Craigin argumentti nojaa niiden varaan.
1: Monilla eläimillä on aivojen kohta jonka Craig liittää tietoisen tuskan kokemiseen, ihmisillä on vain eroja tämän alueen toiminnassa. Josta on iso askel väittää että toiminto olisi aivan erilainen. "So all the paper is saying is that the rat lacks some sections of the PFC that are present in other primates. And of that region, the paper says we can’t use the rat model for function and dysfunction, yet Murray appeals to dysfunction."
2: Kyseinen aivojen alue ei ole tarpeellinen tuskan kokemiseen. Siksi esimerkiksi delfiinit pärjäävät hirveän hyvin kognitiivisuutta ja tietoisuuden tasoa testaavissa kokeissa vaikka niiden aivot ovat hyvinkin erilaiset kuin ihmisillä.
3: Tosiasiassa eläinten tietoisuutta selvitetään esimerkiksi peilikokeella. Kokeella jossa eläinten eteen laitetaan peili ja katsotaan sen käytöksestä tunnistaako se itsensä heijastuksesta vai luuleeko sitä toiseksi saman lajin yksilöksi. Monet eläimet selviävät peilitestistä. Muun muassa harakat.
4: Murray, jonka argumenttiin Craig nojautuu, on sisäisesti ristiriitainen omissa argumenttiehdoissaan. Nimittäin aivovammautuneita ihmisiä Murray ei käsittele ollenkaan samalla tavalla kuin eläimiä joilla sama aivojen alue on erilainen eikä täysin tuhoutunut. "More importantly Murray is using inconsistent criteria. He’s saying that the lobotomized patients had damage to the PFC but did not state which sections of the PFC were damaged. At best Murray might argue that some animals don’t have all the same regions as humans, but then he needs to show his patients had those regions damaged; he did not do this."

Rottiin keskittyneenä Craigilla olikin kieltämätt haasteita. Rottien käytöksessä on havaittu sosiaalisia puolia joita ei ole osattu ottaa huomioon vanhoissa koejärjestelyissä. huumeita koskevissa tutkimuksissa ongelmana on ollut se, että Skinnerin laatikossa rotat ovat olleet toisistaan erillään. Ja näin ne on saatu addiktoitumaan huumeista hyvinkin rajusti. Jopa ruoka jätetään syömättä. Kuitenkin on havaittu että seurassa huumeet eivät vaikuta rottiin ollenkaan samalla tavalla. Eläimillä on siis hyvinkin mutkikkaat tavat kärsiä. Rotat kärsivät henkistä tuskaa ja tämä altistaa ne narkomanialle. ; Jo tämä yksinään korostaa että rotat eivät ole pelkästään kipuun reagoivia olentoja vaan ne voivat kokea tiedostettua kärsimystä.

Mielestäni on kiinnostavaa että eläinten kriteereiden osuvuutta testataan vertaamalla niitä ihmisten vastaavaan. Tätä varten kelpaa esimerkiksi näppärä klassikkotesti nimeltä Sally Anne -test mittaa kykyä erottaa muut, paitsi yksilöiksi, myös toisistaan erillisiksi yksilöiksi. Eli kyky tietää mitä toiset tietävät tai eivät voi tietää on hyvin jaoteltu. Testissä onnistuu jos tiedostaa että sivusta seuratun Sallyn tiedot asioista voivat olla erilaiset kuin sivusta seuratut Annen tiedot. Esimerkiksi Daniel Povinellin tutkimuksien mukaan apinat eivät näytä ymmärtävän että muiden tiedot muuttuvat jos niiden päähän vedetään läpinäkymätön pussi. Sivustaseuraava apina ei siis ymmärrä näkemisen ja tietämisen yhteyttä toisilla yksilöillä. Tämä aivan varmasti toimii sen suuntaisena todisteena että apinoiden tietoisuus ei ole samalla tolalla kuin ihmisten. Kuitenkin sitten samalla jouduttaisiin tunnustamaan että pienet lapset ja autistit - joihin moni liittää sielun, perisynnin ja muun vastaavat -  eivät myöskään selviä Sally Anne -testistä. Harva kuitenkaan kiistäisi samassa testituloksessa epäonnistumisen vuoksi oikeuksia autisteilta. (Jotka tiettävästi kokevat ihan oikeaa tuskaa, joskaan eivät oikein osaa jakaa sitä muiden kanssa.)

Selvästi punnitseminen on hyvin vaikeaa. Vähin mitä voidaan sanoa on se, että ei ole mitenkään ilmiselvää miltä tuntuu olla simpanssi, apina, lihasika tai koira. Mutta ei se kuitenkaan ihan pelkkää arvailuakaan ole.

]]>
3 http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198687-elainten-kokemuksista#comments Eläinten oikeudet Filosofia Ihmisen mieli Kärsimys Tietoisuus Tue, 21 Jul 2015 01:01:20 +0000 Tuomo Gren http://tuomogren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198687-elainten-kokemuksista
Oikeistolaistuminen ja alkoholihaitat http://suburbian.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160824-oikeistolaistuminen-ja-alkoholihaitat <p>&nbsp;</p><p>Alkoholin haittavaikutukset on asia joka on monien, monien ihmisten päivittäisissä ajatuksissa. <a href="http://yle.fi/uutiset/tutkimus_miljoona_ruotsalaista_karsii_paihde-_tai_riippuvuusongelmista/7090811">Tukimusten</a> mukaan naiset kärsivät enemmän läheistensä liiallisesta alkoholin käytöstä kuin mitä miehet kärsivät läheistensä liiallisesta alkoholin käytöstä. </p><p>Jos sisäistää oikeistoaatteen ja machokulttuurin on alkoholi oikeastaan vain väline luonnonvalinnassa, väline jonka kautta tiputetaan heikot pelistä pois. </p><p>Tämä tiputuspeli tiputti aikaisemmin alempien yhteiskuntaluokkien perheitä rutinalla kun taas ylemmät yhteiskuntaluokat olivat juovinaan enemmän kuin joivat ja pitivät kovaa ääntä erilaisista juomingeistaan jotta juomisen vähäisyys ei näkyisi. Näin he lunastivat supermachokultakehyksen riskeeraamatta perheitään ja omaisuuttaan. </p><p>Nyt köyhtyvä keskiluokka on osittain omaksunut terveysajattelun selviytymisvälineeksi&nbsp; mutta ei ole&nbsp; solidaarinen niitä kohtaan jotka kamppailevat alkoholihaittojen aiheuttaman ahdistuksen kanssa. </p><p>Feministinen keskustelu ei myöskään ole tietääkseni nostanut alkoholikysymystä agendalle vaikka nuoret tytöt on se ryhmä jossa juominen eniten kasvaa. </p><p>Minun tarkoitukseni tällä vuodatuksella ei ole puolustaa veronkorotuksia vaan toivomukseni on että meillä olisi muita tapoja keskustella alkoholihaitoista kuin kiistely saatavuudesta. </p><p>Koska alkoholi on osa kulttuuria on keskusteltava kulttuurista. Naisten osuus sekä alastiputettavana ryhmänä että sijaiskärsijinä on ehkä yksi ovi siihen kulttuurikeskusteluun.</p><p>Toinen kysymys on vasemmiston kanta ongelmaan. On luonnollisempaa että oikeisto sulkee silmänsä alkoholin haittavaikutuksilta esim syrjäytymistapauksissa kuin että vasemmisto tekee ihan samaa. </p><p>En ole seurannut sen kummemmin vasemmiston kuin feministien mahdollisia puinteja siitä mistä vaihtoehto syntyisi kärsimystä aiheuttavalle alkoholikulttuurille mutta maallikon korviin ei ole kantautunut aloitteellisuutta alkoholikysymyksen esilläpidossa.</p><p>Tietysti vasemmiston kulttuurimyönteisyys heijastelee tietoisuutta siitä että ihmisten hyvinvoinnista välitetään koska halutaan että muitakin sisältöjä on saatavilla kuin machokulttuuri. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Alkoholin haittavaikutukset on asia joka on monien, monien ihmisten päivittäisissä ajatuksissa. Tukimusten mukaan naiset kärsivät enemmän läheistensä liiallisesta alkoholin käytöstä kuin mitä miehet kärsivät läheistensä liiallisesta alkoholin käytöstä.

Jos sisäistää oikeistoaatteen ja machokulttuurin on alkoholi oikeastaan vain väline luonnonvalinnassa, väline jonka kautta tiputetaan heikot pelistä pois.

Tämä tiputuspeli tiputti aikaisemmin alempien yhteiskuntaluokkien perheitä rutinalla kun taas ylemmät yhteiskuntaluokat olivat juovinaan enemmän kuin joivat ja pitivät kovaa ääntä erilaisista juomingeistaan jotta juomisen vähäisyys ei näkyisi. Näin he lunastivat supermachokultakehyksen riskeeraamatta perheitään ja omaisuuttaan.

Nyt köyhtyvä keskiluokka on osittain omaksunut terveysajattelun selviytymisvälineeksi  mutta ei ole  solidaarinen niitä kohtaan jotka kamppailevat alkoholihaittojen aiheuttaman ahdistuksen kanssa.

Feministinen keskustelu ei myöskään ole tietääkseni nostanut alkoholikysymystä agendalle vaikka nuoret tytöt on se ryhmä jossa juominen eniten kasvaa.

Minun tarkoitukseni tällä vuodatuksella ei ole puolustaa veronkorotuksia vaan toivomukseni on että meillä olisi muita tapoja keskustella alkoholihaitoista kuin kiistely saatavuudesta.

Koska alkoholi on osa kulttuuria on keskusteltava kulttuurista. Naisten osuus sekä alastiputettavana ryhmänä että sijaiskärsijinä on ehkä yksi ovi siihen kulttuurikeskusteluun.

Toinen kysymys on vasemmiston kanta ongelmaan. On luonnollisempaa että oikeisto sulkee silmänsä alkoholin haittavaikutuksilta esim syrjäytymistapauksissa kuin että vasemmisto tekee ihan samaa.

En ole seurannut sen kummemmin vasemmiston kuin feministien mahdollisia puinteja siitä mistä vaihtoehto syntyisi kärsimystä aiheuttavalle alkoholikulttuurille mutta maallikon korviin ei ole kantautunut aloitteellisuutta alkoholikysymyksen esilläpidossa.

Tietysti vasemmiston kulttuurimyönteisyys heijastelee tietoisuutta siitä että ihmisten hyvinvoinnista välitetään koska halutaan että muitakin sisältöjä on saatavilla kuin machokulttuuri.

]]>
60 http://suburbian.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160824-oikeistolaistuminen-ja-alkoholihaitat#comments Kärsimys Machokulttuuri Oikeistolaistuminen Sun, 16 Feb 2014 08:55:18 +0000 Sini Lappalainen http://suburbian.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160824-oikeistolaistuminen-ja-alkoholihaitat