FreeThinking

Tiedot, joilla meidät mallinnetaan

 

Pitäisikö minun olla huolissani siitä, kenellä kaikilla on jotakin tietoa minusta? Pitäisikö minun tietää kaikki ne, joilla minusta on jotain tietoa? Kuinka saan selville mitä minusta tiedetään? Onko se kaikki tieto tarpeellista? Voinko minä sanoa, mitä pidän sallittavana, menettämättä yksityisyyden suojaani? Tärkein kysymys kuitenkin on, mihin sitä tietoa käytetään? Voinko jättää hyväksymättä käyttötarkoituksen? Uuden tietosuojalain myötä tuo kaikki pitäisi olla jokaiselle mahdollista, kunhan se laki saadaan aikaiseksi myös täällä Suomessa. Eurooppa, joka tapauksessa ryhtyy sitä noudattamaan 25.5.2018.

Tällaisia ajatuksia tuli, kun katsoin ylen dokumentin Ennen rikosta. En ole huolissani, siksi, että jonkun tiedon perusteella väärin tehty analysointi ohjelma päättelisi, että olen rikollinen. Olen huolissani siitä, kuinka erilaista ja koottua tietoa käytetään tekemään analysointia myös minusta, kuka sen oman bisneksen eduksi näkeekin. Kaikesta mahdollisesta, mitä toistaiseksi olen katsonut asialliseksi ilmoittaa ja kaikki se, mikä on täytynyt antaa, jotta joitakin asioita saa toimitettua. Minkälaisen tiedon katsoo sitten olevan itsensä kannalta ja tiedon käyttäjän kannalta hyödyllistä. Miten pystyt kaikissa tapauksissa varmistamaan, ettei tieto joudu kolmansien osapuolien käytettäväksi tai analysoitavaksi.

Tieto on tänä päivänä samalla pääomaa ja raaka-ainetta, jota hyödynnetään ja jonka avulla halutaan lisätä kulutusta, vaurautta ja niin edelleen. Mutta kuten tuossa dokumentissa todettiin algoritmit, joilla näitä analysointi ohjelmia, jopa pelejä kehitellään, eivät ole täydellisiä. Ainakaan vielä. Kerättävää tietoa syntyy tänä päivän paljon lähes kaikista kontakteista ulkomaailman kanssa. Kaikki älykkäämmät laitteet ympärillämme rekisteröivät tekemisiämme, menojamme ja myös poissaolomme, jos sille tielle olemme päätyneet.

Dokumentissa esiteltiin erilaisia ohjelmia, joita poliisit käyttivät omissa ympäristöissään ennakoimaan ja ehkäisemään rikoksia, tiedoilla joita he olivat keränneet rikollisista, rikospaikoista ja muista sosiaalisista kontakteista näistä henkilöistä tai uhreista. Poliisit tuntuivat uskovan kovasti tämän helpottavan sitä ennakointia. Monet asiantuntijat eivät aivan yhtyneet tähän näkemykseen ja pelkäsivät jopa tulevan virheellisiä analyysejä ja aiheuttavan toisinaan harmia väärin analysoiduille henkilöille.

Mutta onko heillä sellaista tietoa näistä rikollisista, tietoa siitä miksi heistä on tullut rikollisia. Kaikella on syynsä, vaikka se olisi pelkkää typeryyttä. Analysoikaa sitä miksi jotkut ovat olleet niin typeriä ja ehkäiskää se typeräksi joutuminen. Mutta muuttujia on, jos ei nyt ääretön joukko, niin ainakin riittämiin, jotta ne edes kaikki oleellisimmat olisivat aina mukana. Ehkä laajan massan käytöllä pystytään mallintamaan tietyt perus käyttäytymismallit, mutta kuinka niille poikkeaville käy, jotka eivät sovi näihin malleihin. Jokaisesta yksilöstä ei saada omaa mallia, jonka mukaan kunkin tarpeen mukaan analysointia hyödyntävä sitten toimisi.

Mutta, onko annettu tieto aina oikeata tietoa, ei keksittyä? Kuinka mallinnetaan harhauttajat?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Huolesi on aiheellinen ja siksi täytyy näille yksityisyyden romuttajille teroittaa, että kaikenlainen datan analysointi ei kelpaa ihmisten profilointiin ja tiedon keräämiseen.

Kaikissa tarvitaan aina ihminen puntaroimaan ja tekemään oikeita johtopäätöksiä, mitkä voivat vaikuttaa kaikkien elämiin.

Tässä on esimerkki:

"Oikein hyvä kirjoitus. Minä olen sitä varoitellut, että jos tekoälyä aiotaan ulottaa ihmisten elämiin vaikuttaviin päätöksiin. Niin se voi yksipuolisesti tehdä päätöksiä tuntematta kokonaisasioita. Sama pätee mihin tahansa aloihin ja siksi tällaiset kyberisoveljet, kybersensorit eivät käy missään tapauksessa vaan niihin tarvitaan oikeita ihmisiä puntaroimaan.

Tekoäly ei voi saavuttaa ihmistä 200 vuoteen, jos silloinkaan kun verrataan itseoppimista ihmisaivon anatomiaan.

Intel esitteli uuden Loihi-prosessorin, joka on itseoppiva ja sillä on yli 130 000 neuronia. Banaanikärpäsen aivoissa on juuri tuo määrä ja ihmisaivot taas n. 86 miljardia neuronia."

Jos jonakin päivänä ylitetään enemmän kuin tuo 86 miljardia, niin sitten meillä on osaava analysointikone.

Toimituksen poiminnat