FreeThinking

Aktiivisen äänen ja passiivisen äänen merkitys

 

Joskus voi törmätä tilastoihin, joiden merkitystä ei ole edes miettinyt syvällisemmin. Kohdalle sattui tilastoja, joita oli tehty eri valtioiden äänestystapahtumista. Koskien niin parlamentti-, presidentti kuin myös europarlamenttivaaleja täällä euroalueella. Usein näkee joidenkin äänestyskäyttäytymisessä passiivisten ilmoittavan, että jättämällä äänestämättä, ottavat kantaa omalla tavallaan. Mutta kuinka se heidän kannan ottonsa, näkyy tai vaikuttaa. Ei nykyisellä käytännöllä mitenkään. Eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa, europarlamenttiin 13 meppiä ja presidentinvaaleissa se yksi presidentti.

 

Mitä, jos äänestysprosentti eduskuntavaaleissa pyörii siinä missä se viisissä edellisissä vaaleissa on pyörinyt 65 – 67 prosentin vaiheilla eli tällöin yli 30 prosenttia on ilmaissut, ettei heille ole sopivaa ehdokasta. Eikö tällöin pitäisi myös kansanedustajien määrästä pitäisi poistaa tuo yli 30 prosenttia. Toisin sanoen nykyisessä eduskunnassakaan ei tarvitsisi olla kuin 134 edustajaa (äänestysprosentti 68,85).

 

Olisiko se liian julmaa, ettei koskaan päästä siihen 200 kansanedustajaan sillä missään maailman kolkassa ei päästä siihen 100 äänestysprosenttiin. Mutta innoittaisiko se puolueita aktivoitumaan tämän asian osalta. Tietysti eihän se olisi hyvä asia, että meillä presidentin vaalien jälkeen olisi presidenttinä vain 70 prosenttia Saulista tai Pekasta tai kuka siellä milloinkin ehdokkaana on ja kisan lopulliseksi voittajaksi todetaan kulloisenkin äänestysprosentin mukaisesti.

 

Suomessa äänestysprosentti on ollut laskusuunnassa kaikissa täällä käytävissä valtakunnallisissa vaaleissa. Mistä tähän haetaan vastausta, vai arvaillaanko vain, että politiikka ei kiinnosta, ehdokkaat eivät ole samasta maailmasta kuin äänestäjät. Vai mistä on kysymys?

 

Suomi on hyvin kaukana muista pohjoismaista äänestysaktiivisuudessaan. Näissä tilastoissa myös Baltian maat sekä Irlanti ja Iso-Britannia ovat mukana Pohjois-Euroopassa ja mehän usein koemme Pohjois-Euroopaksi vain pohjoismaat (Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti ja Suomi mukaan lukien). Tosiasiassa me olemme samalla tasolla kuin nämä Baltian maat äänestysaktiivisuudessa, tosin osa näistä on eurovaaleissa vieläkin passiivisempi. Tarvitsevatko tällaiset valtiot edes europarlamenttiin enempää parlamentaarikkoja kuin äänestysprosentin mukaisen määrän heidän täysmääräisestä (silloin kun äänestysprosentti on 100, joka sallisi Suomelle 13 parlamentin jäsentä). Eikö vaalikampanjoissa, pystytä selvemmin, ymmärrettävästi kertomaan minkälaisia asioihin he kulloisessakin edustajatehtävässään pyrkivät vaikuttamaan, mitä edistämään. Vaikutetaanko silloin, kun vastustetaan kaikkea, mikä ei kuulu oman äänestäjäkunnan etuihin. Eikö kaikki olekaan yhteistä? Niin, eipä taida olla. Ainoastaan se maa, taivas ja vesi, joka kulloinkin ympärillämme on. Emmekä edes niitä arvosta yhteisinä säilyttämisen arvoisina asioina.

 

Nämä tilastot eivät kerro, miksi tällainen suuntaus on. Ei kerro, mitä kansalaiset tai äänestäjät ajattelevat, eikä varmasti mitä heidän pitäisi ajatella. Mutta voidaanhan sitä miettiä, onko meillä oikeudenmukainen määrä edustajia, jos kaikki eivät äänestä. Ja siltikään ei äänestämisestä voida tehdä pakollista, siihen täytyy olla syy, halu ja usko vaikuttaa sillä ainokaisellaan. Kannatan sen aktiivisen äänen antamista ja ehkä näin saadaan enemmän koko kansan presidenttikin eikä tarvitse olla kokonainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat