*

FreeThinking

Hädän ja kärsimyksen ulkoistaminen, milloin tapahtuu sisäistäminen

 

Miksi pitäisi puhua vain liiketoiminnassa tapahtuvista ulkoistamisesta, kun ihmiset tuntuvat ulkoistavan omat tunteensa ja ajattelunsa muiden tehtäväksi. Puhutaan suurella intohimolla tekoälyn ja superälyn mahdollisuuksista ja niiden käyttämisestä. Samalla olemme saaneet lukea kuinka hyvin monet nuoret eivät osaa enää lukea tai laskea. Siksikö, että oma ajattelu ja tekeminen ovat ulkoistettu, jonkun muun suoritettavaksi. Samalla kun ulkoistamme oman ajattelun, ulkoistamme tunteemme. 

 

Olemme saaneet lukea viime kuukausien aikana useista erilaista tapahtumista, joissa ihmiset ovat menettäneet henkensä, omaisuutensa. On ollut todella suuria katastrofeja ja pienempiä, joissa näissä kaikissa monet edelleen kärsivät hätää, ja on monenlaista puutetta. Me, joita se ei ole koetellut ehkä millään tavalla näemme vain uutisten, medioiden välittämät tunnelmat ja tuskan näiltä alueilta, joissa on tapahtunut, jotain mitä on ehkä pystytty ennustamaan (sääilmiöt) ja sellaisia joita ei ole pystytty niin hyvin tai riittävästi ennakoimaan (terroriteot). Me, joita se ei kosketa näemme vain lukuja menetetyistä ihmishengistä, ja muista ihmisen elämään tärkeiden asioiden menetyksistä lukumäärinä kuten kodin. Tietysti näistä uutisoidaan myös joidenkin ihmisten haastatteluilla, joissa he kertovat siitä mitä hänelle itselleen on tapahtunut tai mistä siellä on puutetta, missä ja miten häneen kohdistunut kauheus on tapahtunut. Sitten alkaa tämän hädän ja kärsimyksen ulkoistaminen. Ilmestyy ilmoituksia, osallistu tähän ja tähän keräykseen, auta näitä ja näitä ihmisiä. Tietysti hätäapu keräysten järjestäjät ovat pääsääntöisesti hyvällä asialla, mutta ovatko aina. Kuinka se keräyksiin osallistuja pystyy sen todentamaan.

 

Osallistumme näihin keräyksiin luottaen siihen, että nämä hätää kärsivät saavat sitä apua mitä he tarvitsevat, tai sitten olemme osallistumatta syistä, jotka voivat olla monenlaisia kuten oma talous tai todella uskon puute koko touhuun. Tai sitten vain kertakaikkinen välinpitämättömyys, onkohan ihminen tällöin ulkoistunut kaikesta. Apua tarvitseva ehkä saa sen kaipaamansa avun niiden monien järjestöjen kautta, jotka sitten sitä apua ryhtyvät järjestämään ja uskoisin, että ne jotka ovat siellä paikan päällä sitä apua antamassa, pystyvät myös sisäistämään sen hädän ja kärsimyksen. Meille muille jää se ulkoistaminen. Emme tietenkään pysty ja voi kaikki olla siellä paikan päällä auttamassa, kuitenkin ehkä useampikin voisi haluta. Vaikka se on vapaaehtoistyötä, niin taitaa siinäkin olla jonkinlaista osaamis- ja pätevyysvaatimuksia tai muita valintaan vaikuttavia tekijöitä.

 

Milloin ihminen sitten sisäistää hädän ja kärsimyksen. Silloin, kun se kohdistuu itseen tai hyvin läheisiin ihmisiin. Monesti miettii esimerkkinä näitä USA:ssa tapahtuneita joukkoampumisia, että johtuuko siellä todella vahvana elävä tuki aseteollisuudelle, vain ja ainoastaan sen takia, koska ne eivät ole päättäjiin kohdistunut juuri koskaan. He eivät ole sisäistäneet. Miksi sen pitäisi tapahtua omalle kohdalle ennen kuin sisäistää (ymmärtää) sen seuraukset?

 

Täytyisikö meidän kaikkien sisäistää kaikki se hätä ja kärsimys mitä maailmassa on? Voi olla, että liian monesta tulisi sen jälkeen aivan liian neuroottisia ihmisiä. Kenen siten pitäisi sisäistää? Niidenkö, jotka ovat vastuussa siitä mitä milloinkin voi tapahtua, vaikkeivät olisikaan aina niin ennustettavissa. Kaikkeen on aina syynsä, myös näihin ikäviin tapahtumiin, joita olisi ehkä pystytty estämään tai sitten ei. Joka tapauksessa kaikkeen on syynsä. Ja jos ei pysty sisäistämään, ei ehkä pysty löytämään niitä tapahtumiin vaikuttavia tekijöitä, joihin päättäjät pystyvät, jos haluavat, vaikuttamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat