FreeThinking

Ympäristötekijöiden vaikutus pahuuteen

Luin Börje Uimosen blogin ”Voiko pahuudesta parantua!” ja siihen liittyvät kommentit, ja tämä aihe ei jättänyt syystä tai toisesta rauhaan.

 

Börje; ” Tämä e-oireyhtymä selittää pitkälle sitä, miksi aikaisemmin ihan terve ja normaalisti käyttäytyvä ihminen hakee itselleen ulkoa annetuista säännöistä ja "loogisista" selityksistä luvan poiketa itselleen luonnollisesta käyttäytymismallista. Tämän takia esimerkiksi natsit saivat aivan tavalliset ihmiset toimimaan massamurhaajina.”

 

Mietin sitä millainen vaikutus on ympäristöllä, jossa saamme kasvatuksemme, koulutuksemme ja käyttäytymisnormimme.  Kyllä kai meille suurimalle osalle on kerrottu, opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei. Mikä ero on hyvällä ja pahalla. Tämän kaiken me opimme siinä ympäristössä, missä kasvamme ja elämme.  Onko erilaisissa kulttuuriympäristöissä sitten erilaisia käyttäytymismalleja, joissa hyvän ja pahan ero on aivan toisenlainen. Aina on henkilöitä, jotka eivät hyväksy niitä sääntöjä, joiden mukaan on omassa elinympäristössä elettävä. Tekeekö se hänestä pahan, jos hän ei noudata näitä sääntöjä, jotka eivät hänelle sovi tai ovat hänen mielestään epäoikeudenmukaisia. Tämä on kieltämättä monitahoinen ajatus, ajatteleepa asiaa mistä lähtökohdasta tahansa.  Jos, ihminen saadaan toimimaan sellaisten käyttäytymismallien mukaan, jotka on luotu aivan erityistä tarkoitusta varten, kuten Börje viittasi natsien toimintaan. Miksi ihmiset sitten lähtevät tällaiseen mukaan? Ympäristössä ja valtakoneiston toiminnassa on tapahtunut sellainen ihmisten elinehtoihoin vaikuttava käänne, johon halutaan muutos. Tässä tapauksessa paineet muutokselle olivat niin suuret, että sitä käytettiin häikäilemättä hyväksi ja luotiin pelon ilmapiiri, jossa toteutettiin omia päämääriä. Ja lauma kasvoi ajattelematta sitä mitä oli tekemässä. Luotiin ympäristö pahuudelle.

 

Mutta mikä saa sitten sellaisen ihmisen tekemään pahaa, joka olisi saanut suotuiset käyttäytymismallit ja hyvän koulutuksen elämää varten ja kuitenkin hän tekee jotakin sellaista, jota voi sanoa rikolliseksi toiminnaksi. Onko tällaisessa ihmisessä pahuutta vai käyttääkö hän vain hyväkseen niitä taitoja, joilla hän tätä rikollista toimintaa tekee. Tällaisia ihmisiähän löytyy talousrikollisten joukosta.

 

Tässä yhteydessä täytyy vielä yhdestä pahasta, jotakin sanoa, kun on sitten maailman laajuisesti eri muodoissa tapetilla. Raiskauksista. En ole lukenut näitä blogeja, johtuneeko siitä, että niitä on liikaa tai niissä liian paljon sellaista johon ei mielenkiinto riitä tarpeeksi. On täällä varmasti kysytty miksi joku raiskaa tai kuka saa raiskata? Sodissa ihmiset ovat raiskanneet vastapuolen naisia iät ajat pääsäänöisesti häväistäkseen heidät, joskus pelkästään eläimellisyyttään. Tosin en tiedä eläinten raiskanneen, mutta ihmisten tämän kaltaisista raiskauksista kirjoitetaan eläimellisesti tehdyiksi. Voi eläin rukat. Olemme saaneet lukea Intiassa tehdyistä joukkoraiskaukista, joissa lapsia, nuoria tyttöjä (poikia) on joukolla raiskattu. Aika siivotonta pahuutta vai voidaanko tällaisten yhteyksissä puhua ihmisen seksuaalisesta himosta johon käytetään joukolla viattomia lapsia ja nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä edes koko sanasta seksuaalisuus puhumattakaan omasta seksuaalisuudestaan.  Mikä nämä ihmiset on saanut tekemään, jotain tällaista, pahuusko johon oma elinympäristö kaikkinensa vaikuttaa. Mutta, näitä raiskaajia on joka puolella. Eri metodeilla tekeviä, kuten olemme saaneet vasta lukea, Bill Cosbystä jota vasta tosin epäillään hyväksikäyttäneen vuosikymmeniä naisia. Pienenä sivujuonteena tämän tapauksen osalta keskustellaan ja jopa vaaditaan Yhdysvalloissa, että kyseiseltä herramieheltä olisi poistettava 2002 myönnetty presidentin vapauden ansiomerkki. Toistaiseksi sitä ei ole tehty, koska ei haluta tehdä siitä ennakkotapausta, jolla näitä myönnettyjä ansiomerkkejä peruttaisiin. Onneksi urheilussa on dopingin eli virheellisen toiminnan osalta toisenlainen käytäntö. Mutta raiskauksiin.  Kenellekään ei ole OIKEUTTA raiskata tai hyväksikäyttää ja silti sitä tapahtuu ja syitä aivan rauhallisissa ympäristöissä tehtyihin tekoihin on varmasti yhtä monia, kuin ihmismieliä. On himoa, on humalatilaa, jolloin ajatus ei toimi enää sen yläpään kautta.  Presidentti Halonen sanoi Ylen haastattelussa, että naisten olisi omalla toiminnallaan tuomaan selvästi esille, ettei kanssakäymiseen lähentelevien henkilöiden kanssa ole minkäänlaista mielenkiintoa. Riittääkö se, ja kuinka se saadaan niin selvästi tuotua esille, ettei vastapuoli erehdy ryhtymään vääränlaisiin tekoihin.  Kysyin kerran nuorelta asianajajalta, joka on erikoistunut raiskauksiin, kuinka tällaisia tapauksia, jotka ihmiset tekevät humalatilassa, kuinka sellaisia käsitellään. Hän vastasi, että viina teettää paljon asianajajille töitä. Viina ei ole pahasta, kun sitä käyttää kohtuudella.

 

Voiko pahuudesta parantua? Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että maailmassa ollaan jälleen luomassa pelon ilmapiiriä, joka mahdollistaa ne tekijät, jotka muuttavat ympäristöämme ja mahdollistaa pahuuden monin tavoin ympäristössämme. Kysyisinkin ennemmin annammeko pahuudelle mahdollisuuden muuttaa ympäristöämme.  Ympäristö muuttaa meitä ja ympäristö voi myös parantaa meitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Vastaan nyt vielä tähän, kun Uimosen kirjoitus ei ole enää aivan päiväntuore.

Uimosen kirjoituksessa pisti silmään Friedin väite rauhanomaisuudesta "luonnollisena" tilana. Väite kalskahtaa pahasti romanttiselta primitivismiltä, ajatukselta jalosta villistä, jollaiselle ei ole perusteita. Ihmisen väkivaltaisuus on historiallisena aikana jatkuvasti vähentynyt, epäilemättä väkivallan paheksunnan vuoksi kulttuureissa.

Ei myöskään ole syytä olettaa, etteivätkö sekä aggressiivisuus että rauhanomaisuus olisi molemmat ihmiselle luontaisia käyttäytymismalleja, joskin rauhanomaisuuteen liittyvä sosiaalinen yhteistyö uudempana evolutiivisena ja myös kulttuurisena kehityksenä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Aivan kuten monisoluisuus on kehitystä yksisoluisista lajeista, on ryhmien sosiaalinen käyttäytyminen kehitystä yksilötason kilpailusta. Sosiaalisuus ei kuitenkaan poissulje ryhmien sisäistä tai välistä kilpailua, aggressiivistakaan.

Friedin väite onkin siksi aika erikoinen, koska se väittää "alkeellisempien" osien olevan rauhanomaisia. Yleensä (aivojen etuotsalohkoon paikallistettuun) "korkeampaan ajatteluun" katsotaan nimenomaisesti impulssikontrolli ja sosiaalisuus, jotka tukahduttavat äkkipikaisempia "alkeellisempia" toimintoja. Vaikka tätä kehitystä on tapahtunut jo varmasti ainakin kymmenien miljoonien vuosien ajan, ihmisellä tuo otsalohko ja sen kontrolli on kasvanut erityisen paljon. Nähtävästi myös kulttuurisesti kehittyneellä moraalilla ja väkivallan paheksunnalla on keskeinen rooli väkivaltaisen käyttäytymisen tukahduttamisessa.

Toinen seikka on siinä, että väkivaltaa ja tappamista varmastikin tapahtuu monesta syystä. Jotkut tappavat äkkipikaistuksissaan, toiset tarkasti harkiten – ja jotkut ideologisista syistä. Impulssikontrolli ehkäisee äkkipikaista väkivaltaa, mutta se ei välttämättä ehkäise ideologista väkivaltaa. Voitaisiin ajatella, että väkivaltaiset ideologiat sisältävät rationalisaatioita, jotka tarjoavat kannattajille moraalisen kehyksen, jonka puitteissa he kykenevät tukahduttamaan moraaliset esteet, jotka tukahduttavat väkivaltaisen toiminnan. Sikäli Friedin näkökulma voi tavallaan pitää paikkaansakin, mutta on vain osa koko kuvaa.

Keskeistä lienee ryhmäidentiteetin laajeneminen yhteisöjen kasvaessa; tämä identiteetti on ihmisellä varsin primitiivitason mekanismi, jota on kulttuurisesti kyetty laajentamaan, jopa universaaliksi. Väkivaltaiset ideologiat siksi ajavat moraalin kontekstualisointia ("ne toiset ovat moraalin ulkopuolella") ja lisäksi murtavat yhteisöllistä ryhmäidentiteettiä ideologisen akselinsa suuntaisesti ("te olette meitä") saadakseen kannatuspohjaa.

Mutta ne syyt moraalin kiertämiselle rationalisoinnilla kyllä lähtevät niistä primitiivisistä perustarpeista – seksin, resurssien, sosiaalisen aseman ja vallan tavoittelusta. Joista kaikki "alkeellisemmat" kulttuurit, esi-isät ja lajit ovat aina taistelleet verisesti.

Tapani Lahnakoski

Tuolla karusellissa pyörii bloggaus tällä otsikolla: "Yhdys sana virhe".

Olisiko siitä jotain opittavaa omaan otsikkoosi?

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

En voi kuin kiittää huomautuksesta, virheellisestä sanamuodosta. Vihreistä (virheistä) oppii aina ja muistuttaa olemaan huolellisempi.

Tapani Lahnakoski

Näitä yhdyssanavirheitä tehdään nykyään valtavasti varmaan englanninkielen "avustuksella". Kun oli otsikossa, niin hyppäsi pahasti silmille.

Toimituksen poiminnat