FreeThinking

Arvostuksen tarve

Joskus on vaikea löytää tai koota sitä ajatusta mitä joku on jossakin kirjoittanut. Näin kävi itselleni kuin luin Vihavaisen esittämiä ajatuksia ja kysymyksiä emansipaatiosta ja feminismistä.

 

”Miksi emansipaatio toteutuisi silloin, jos äärimmäisyydet hyväksyttäisiin yhtälailla kuin ihanteena oleva kohtuullisuuskin. Ja mitä itse asiassa oikein tarkoitetaankaan se feministien taholta yhä uudelleen kuuluva valitus, ettei modernissa länsimaisessa – esimerkiksi suomalaisessa – yhteiskunnassa naisille muka sallittaisi jotakin rikoslain sallimaa asiaa. Kysymys näyttää yksinkertaisesti olevan siitä, että sallituksi koetaan vain asia, joka on yleisesti arvostettu. Sille joka haluaa tehdä jotain laumasta poikkeavaa, ei siis riitä se, ettei kukaan häntä siitä estä, vaan hän haluaa lisäksi kerjätä teolleen arvotustakin, jotta uskaltaisi siihen ryhtyä.”

 

”Mikäli vapautena pidetään sitä, että kaiken mahdollisen, mitä tehdään, tulee nauttia arvostusta, koska muuten sitä ei voi tehdä, herää kysymys, mitä orjuus oikeastaan sitten?”

 

”Erityinen huolenpito naisten oikeuksista ja velvollisuuksista pitää myös lopettaa yksin tein”.

 

Liittyikö tuo viimeinen, tähän että meillä kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, mutta onko tämä näin vain puheissa ja kirjoituksissa, ei käytännön elämässä. On ihmisiä, jotka tuntevat oikeutensa ja velvollisuutensa paremmin kuin toiset ja he pystyvät paremmin pitämään kiinni oikeuksistaan ja suorittamaan velvollisuutensa, mitä se sitten kulloinkin on. Mitä sitten ovat ihmiset, jotka eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan, täyttämään velvollisuuksiaan. Ovatko he välinpitämättömiä, joille noille sanoille ei ole mitään virkaa? Ovatko he ulkopuolisia, joilla ei ole käytännön elämässä mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan, tehdä oma osuutensa yhteiskunnassa siitä kirjoittamattomasta osasta velvollisuuksiaan elämässä. Minkälaista arvostusta nämä ulkopuoliset, välinpitämättömät ihmiset kerjäävät. Suurimmalla osalla ei ole tarvetta arvostukseen, vaikkeivät sitä pahakseen sen kohdatessaan pane. Useimmille riittää, että heidät hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Jääkö tässä yhteiskunnassa ainoastaan vain sen takia paljon tekemättä, että sitä mitä tehdään, tehdään vain sen arvostuksen takia.

 

Miten ja mistä se arvostus saadaan. Saadaanko vain, jostain sellaisesta, jota kukaan muu ei ole koskaan tehnyt. Tai tehdään paremmin kuin kukaan muu. Kilpailemallako sitä arvostusta ainoastaan saadaan ja kilpailemalla kaikessa mahdollisessa, olemalla mukana kaikessa mahdollisessa. Ei väliä riittävätkö resurssit, uskotellaan vain, että riittävät. Saahan siitä komian listan johonkin mitä sitten esitellä tarvittaessa. Siitäkö sen arvostuksen saa?

 

 

Lähde: Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Minusta Vihavaisen ajatus oli varsin selkeä. Puhuttakoon tässä vain ryhmästä X, ettei juttuun sotkettaisi arvovarautuneita ilmauksia. Minä ymmärsin tämän niin, että ryhmä X valittaa, että heille ei sallita asiaa A. Mikään laki ei sitä kuitenkaan sitä heiltä kiellä. Ryhmä X siis kokee, että asia A on heille sallittu vain jos se tuo heille myös arvostusta. Kyse on ilmeisesti suhteellisen voimakkaasta ympäristöriippuvuudesta, mahdollisesti myös halusta asettaa normeja, joiden mukaan ryhmän X suorittamia asioita A tulee arvostaa.

Lyhyesti sanottuna siis Vihavainen näyttäisi jossain määrin kritisoivan sitä, että ryhmän X edustaja ei tässä erota toisistaan käsitteitä "sallittu" ja "arvostettu".

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Ajatus kritiikistä on hyvin osuva.

Olenko oikeilla jäljillä, jos avaan tuota käsitystä, seuraavalla. Joissakin ympäristöissä asia A, on sallittua kaikille eikä siihen liity mitään arvostukseen liittyvä. Toisessa ympäristössä voidaan asia A toteuttaa vain jos siihen liittyy toisilta saatavaa arvostusta ja aivan kaikille se arvostuksen saaminen tai kerjääminen ei ole edes mahdollista.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Nähdäkseni tässä on kaksi mahdollisuutta.

Ympäristö on sellainen, että asiaa A ei palkita arvostuksella, jos sen suorittaa ryhmä X, mutta palkitaan arvostuksella, jos sen suorittaa ryhmä Y. Tällöin ympäristö asettaa ryhmät X ja Y erilaiseen asemaan.

Toinen mahdollisuus on, että asiaa A ei palkita arvostuksella, suorittipa sen kuka tahansa. Tästä arvostuksen puutteesta ryhmän Y jäsenet viis veisaavat, mutta ryhmän X jäsenet pitävät sitä esteenä, asia A ei ole heille "sallittu". Kyse on tällöin puhtaasti ryhmän X jäsenten subjektiivisesta kokemuksesta, jolla ei ole ympäristön asettamaa objektiivista perustaa.

Tämä menee tietysti jo Vihavaisen tekstin ulkopuolelle, mutta se näyttäisi olevan vähän kallellaan tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon päin.

Toimituksen poiminnat